EU:n tulisi saada pysyvä jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa

Ilmastonmuutos, ruokakriisi, kansainvälinen terrorismi ja rajat ylittävä rikollisuus ovat koko maailman haasteita. Siksi niitä on hoidettava kaikkien kesken. Euroopan ja Yhdysvaltain rinnalle on noussut uusia valtakeskuksia, jotka on tärkeää sitoa monenkeskiseen yhteistyöhön.

YK on ainutlaatuinen maailmanjärjestö, mutta sen jäädessä toimintakyvyttömäksi kasvaa paine löytää uusia yhteistyön muotoja.

YK:n tehokkuus riippuu sen jäsenvaltioiden tahdosta, ja YK:n toimintakyky heijastelee kansainvälisessä järjestelmässä vallitsevia suhdanteita.

Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet Venäjä ja Kiina ovat vahvistaneet taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa. Ne vahvistavat myös keskinäistä yhteistyötään muun muassa Shanghain yhteistyöjärjestössä.

Venäjä on aktivoitunut kehitysyhteistyössä. Kiina taas vahvistaa asemaansa globaalina toimijana ja kasvattaa vaikutusvaltaansa sitoutumattomien ja kehitysmaiden piirissä. Tämä näkyy myös YK:ssa. Venäjän ja Kiinan voima on lisääntynyt erityisesti ihmisoikeuksiin liittyvissä äänestyksissä – usein länsimaiden kustannuksella.

Yhdysvallat on suhtautunut monenkeskiseen yhteistyöhön vaihtelevasti. Presidentinvaalikampanjan yhteydessä on keskusteltu multilateralismista ja YK:sta. Ehdokas John McCain on tukenut demokraattipuolueenkin parissa pohdittua ajatusta niin sanotun demokratioiden yhteisön perustamisesta. Tämän ajatuksen kannattajat korostavat, ettei kysymys ole YK:n kilpailijasta.

Suomen pitää olla mukana tässä keskustelussa. Demokratian edistämisessä tarvitaan Yhdysvaltain ja Euroopan yhteistä johtajuutta. Uskon, että demokraattisten maiden yhteistyö voi tuottaa lisäarvoa YK-yhteistyölle. On vain löydettävä kanavat, joilla tuo lisäarvo voidaan tuoda YK:n pöytiin tavalla, joka ei herätä vastustusta.

Suomella on omat painotuksensa demokratiaa edistettäessä. Lähtökohtamme on turvata ihmisoikeudet. Jo siksi tuemme YK:ssa hyväksyttyä "suojeluvastuun" periaatetta. Kansallinen itsemääräämisoikeus ei voi olla savuverho, jonka turvin ihmisoikeuksia rikotaan.

Darfurin konfliktissa ja Burman/Myanmarin luonnonkatastrofissa on käynyt ilmi, kuinka vaikea suojeluvastuuta on käytännössä soveltaa. Turvallisuusneuvosto oli kyvytön vastaamaan burmalaisten hätään, mutta onneksi pääsihteeri Ban Ki-moon onnistui avaamaan maan rajat ulkopuoliselle avulle.

Myös Euroopassa on tehty uusia avauksia monenkeskisen yhteistyön tiivistämiseksi. Britannian pääministeri Gordon Brown on painottanut tarvetta uudistaa kansainvälisen järjestelmän rakenteet. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on esittänyt, että Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko ja Etelä-Afrikka kutsutaan johtavien teollisuusmaiden G8-ryhmään.

Suomen ei ole syytä vastustaa näitä aloitteita, mikäli Euroopan unioni on yksi suurista osapuolista. Myös YK:ssa Suomi vaikuttaa pääosin EU:n kautta.

EU:n painoarvo riippuu sen kyvystä esiintyä yhtenäisenä. Jos sen rivit hajoavat, sen vaikutusvalta niin YK:ssa kuin muillakin foorumeilla heikkenee. Lissabonin sopimuksen toimeenpano toivottavasti parantaa EU:n yhtenäisyyttä.

Vain vilkaisu YK:n turvallisuusneuvoston asialistaan osoittaa, kuinka merkittävä areena YK EU:lle on. Kosovo, Kypros, Georgia, Lähi-itä ja Iran ovat esimerkkejä YK:ssa käsiteltävistä kriiseistä, joilla on suora yhteys EU:n turvallisuusetuihin. Myös monet EU:n omista toimista, kuten Tšadissa toteutettava kriisinhallintaoperaatio, perustuvat YK:n päätöksiin ja tukevat YK:n toimintaa.

EU maksaa 40 prosenttia YK:n budjetista ja on maailman suurin toimija kehitysyhteistyössä. EU toivoo vastineeksi YK:lta tehokkuutta ja johdonmukaisuutta; edellytys on, että YK uudistaa omat rakenteensa. Ison laivan pitäisi nyt kääntyä ripeästi.

Tämä on keskeinen viesti myös eilen julkaistussa Suomen YK-strategiassa Yhteistyön maailma. Toisen maailmansodan jälkeisestä maailmasta on viimeinkin päästävä eteenpäin. Mikään ei saa olla pyhää YK:ta uudistettaessa, ei edes turvallisuusneuvoston kokoonpano.

Suomi pyrkii YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosiksi 2013–14. Se edellyttää, että YK-politiikkaamme jäntevöitetään. Uusi strategia tarjoaa välineitä nostaa Suomen profiilia muun muassa rauhanturvaamisessa, kehitysyhteistyössä ja ihmisoikeustyössä.

Itse haluaisin, että EU:sta tulisi pitkällä aikavälillä turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Yksi vaihtoehto on tavoitella EU:lle omaa jäsenyyttä eräiden EU-maiden rinnalla. Toinen mahdollisuus olisi uudistaa koko rakenne niin, että pysyvien jäsenten lisäksi olisivat vastedes pysyvästi edustettuina eräät maaryhmät. EU-paikka tarjoaisi pysyvän vaikutuskanavan myös Suomelle.

Monenkeskistä yhteistyötä tulee vaalia YK:ssa ja sen ulkopuolella. YK:n uudistamista tulee jatkaa. Samalla on varauduttava siihen, että globaaleihin haasteisiin haetaan ratkaisuja myös muilla foorumeilla. Yhteistyön rakenteet eivät saa olla tärkeämpiä kuin hoidettavat asiat.

Suomi on edistänyt koko historiansa ajan monenkeskistä yhteistyötä ja tukenut sen piirissä luotavia normeja. Maailmanlaajuiset haasteet ovat luoneet hedelmällisen tilanteen, jossa kukaan ei enää avoimesti saata yhteistyön tarvetta kyseenalaiseksi. Tilanne on hyvin otollinen yhteistyön muotoja koskeville aloitteille.

EU:n arkkitehdin Jean Monnet'n viisaus toimii myös globaalisti: mikään ei ole mahdollista ilman ihmisiä; mikään ei ole pysyvää ilman instituutioita.

Ihmisillä on oikeus vaatia nykyistä parempia instituutioita hoitamaan yhteisiä asioita.

Kirjoittaja on ulkoministeri.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi