Eläköön paviaanit, alas demarit!

Menestyksessä on sama ongelma kuin viinassa: se nousee päähän. Ja menestyksestään humaltuneelle käy aivan samoin kuin kännit ottaneelle. Hän ei itse edes huomaa, milloin sopivan käyttäytymisen raja on ylitetty.

Kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen kunniaksi on sanottava, että hän ymmärsi ensimmäisen tilaisuuden tullen pyytää omaa humalakäyttäytymistään anteeksi. Myös opetusministeri Henna Virkkunen on pyytänyt omia sanojaan anteeksi.

Valtiovarainministerin ja opetusministerin puheet nostavat kuitenkin esiin asioita, jotka kannattaa kirjata ylös.

Kolumnissaan Turun Sanomissa valtiovarainministeri Katainen kehui hallituksen elvytystoimia. Hän oli kuitenkin sydämistynyt siitä, että oppositio ei yhdy ihasteluun vaan "totuudenvastaisesti" väittää, että hallitus on elvyttänyt liian myöhään ja liian vähän.

Kuka tällaisessa asiassa voi sanoa totuuden? Vasta historia osoittaa, ovatko toimet riittäviä ja oikea-aikaisia. Siihen saakka asiasta voi lausua vain mielipiteitä. Toivottavasti Kataisen mielipide on oikea.

Ja sitten tuli se örvellys: "Tarvitsemme päällemme käyvän kansainvälisen taloustaantuman taittamiseksi talvisodan kansallista yhteishenkeä. Toistaiseksi oppositio on tarjonnut vain Otto Wille Kuusisen propagandahallituksen auttavaa kättä."

Vertaus talvisotaan osoittaa mittasuhteiden tajun puutetta. Sankarivainajiako tässä nyt odotellaan?

Toiseksi opposition vertaaminen Terijoen hallitukseen osoittaa, että Katainen joko ei välitä historiasta tai ei sitä tunne.

Opposition tehtävä yhteiskunnassa on tuoda esiin vaihtoehtoja ja arvioida kriittisesti hallitusta. Se ei ole maanpetturuutta vaan parlamentarismiin kuuluvan tehtävän täyttämistä.

Jos Terijoen hallitus olisi päässyt Helsinkiin valtioneuvoston linnaan, Suomessa olisi siitä enteenpäin toimittu kuten Katainen kolumnissaan toivoo opposition toimivan: kaikkien tulee tukea hyvää hallitusta.

Opetusministeri Henna Virkkunen on hänkin humaltunut menestyksestä.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa hän avautui: "En tiedä, onko se ikävästi sanottu, mutta Sdp ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä, että toiset ihmiset menestyvät."

Jos tuntee kansanvaltaisen työväenliikkeen historiaa, ymmärtää, että pelkkä katkeruus ja kateus eivät ole olleet tämän poliittisen liikkeen lähtökohtia.

Raskaista tappioistaan huolimatta kansanvaltaisen työväenliikkeen miehet seisoivat rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa siinä todellisessa talvisodassa. Näin oli myös sotien jälkeisissä sisäpoliittisissa nujakoissa, kun tapeltiin siitä, kuuluiko Suomi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin vai sittenkin enemmän länteen.

Missä tässä toiminnassa ilmenevät katkeruus ja kateus?

Ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi tänään niin vauras maa kuin se on.

Näiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa: "Meillä ei olla kateellisia siitä, jos kaveri menestyy."

Kokoomus on voittanut jo useat vaalit sekoittamalla ja hämmentämällä poliittisia käsitteitä.

Milloin se on ollut työväenpuolue, milloin julistanut, että vastakkainasettelun aika on ohi. Yhtenä hetkenä puolueelle kasvaa korvat, ja toisena hetkenä julistetaan toivoa kuin herätysteltassa.

Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin – puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista.

antti.blafield@hs.fi

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi