Eläkeriidoista ei näytä tulevan loppua

Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välinen kiista eläkkeellejäämisiän korottamisesta – tai yleisemmin työurien pidentämisestä – on muhinut vuoden päivät. Huomenna torstaina tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun hallitus ja työmarkkinajärjestöt allekirjoittivat paperin, jossa järjestöt lupasivat etsiä vaihtoehtoiset keinot eläkkeellejäämisiän mekaaniselle korottamiselle.

Tarkkaan ottaen tavoitteena oli nostaa 25 vuotta täyttäneiden keskimääräistä eläkkeellesiirtymisiän odotetta vuoden 2008 59,4 vuodesta uskottavasti kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Edellinen virke on eläkeneuvottelijoiden käyttämää kieltä, josta tavanomaisen yleissivistyneen ihmisen ei tarvitse ymmärtää mitään.

Keinojen etsiminen annettiin kahdelle työryhmälle. Jukka Ahtelan "pehmeiden keinojen" työelämätyöryhmä pääsi sovintoon, kun taas Jukka Rantalan eläketyöryhmä jäi riitaisaksi työttömyysputken ikärajan korottamisesta.

Heti

ryhmätöiden valmistuttua alkoi tulkintariita. Palkansaajajärjestöjen mielestä Ahtelan ryhmän esitykset riittävät tavoitteeseen, työnantajien ja valtiovarainministeriön mielestä eivät.

Kaiken lisäksi tavoite tuntuu karkaavan koko ajan kauemmaksi. Ainakin valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas ja pääministeri Matti Vanhanen ovat sanoneet, että itse asiassa työuria pitäisi pidentää jopa neljällä vuodella. Yksi syy tähän on se, että suomalaisten elinaika pitenee nopeammin kuin kukaan arvasikaan. Suomalaiset siis elävät liian vanhoiksi. Sitä ei järjestelmä enää kestä.

Kaukaa viisaana hallitus tilasi ryhmätöiden vaikutuksista neljä arviota, yhden OECD:ltä ja kolme kotimaisilta taloustutkimuslaitoksilta. Arviot ovat nyt valmiit, ja valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen tiettävästi esittelee ne sekä oman työryhmänsä arvion näistä arvioista tänään talousneuvostolle. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan esitettyjä keinoja ei pidetä riittävinä.

Ongelmana on juuri keinojen vaikutuksen mittaaminen. Sellaista supertietokonetta ei ole vielä keksittykään, että kun sinne syöttää vaikka työterveyshuollon kehittämisen, se hetken raksutettuaan sylkee vastaukseksi x kuukautta. Paljon vakuuttavampaa on esimerkiksi nostaa eläkeikä 63 vuodesta 65 vuoteen. Silloin ainakin näyttää siltä, että vaikutuksen voi laskea.

Vaikutusten arviointi on vaikeaa paitsi taloustutkimuslaitoksille ja hallitukselle myös niille luottoluokituslaitoksille, jotka arvioivat, kykeneekö Suomen valtio uskottavasti selviytymään kestävyysvajeestaan. Luottoluokittajat kaipaavat arviointiinsa kylmiä lukuja.

Torstai-iltana järjestöt sitten tapaavat pääministeri Matti Vanhasen ja pohtivat, mitä seuraavaksi. Varsinkin jos hallitus toteaa, että esitetyt keinot eivät riitä tavoitteeseen – ja todennäköisesti hallitus näin toteaa.

Hallitus voi tietysti päättää omin päin eläkeiän nostamisesta vaikka kahdella vuodella, kuten Vanhanen Rukan lumilta palattuaan alun perin ehdotti. Hallitus tuskin kuitenkaan tekee niin. Vaalit ovat liian lähellä. Palkansaajajärjestöjä ei kannata nyt suututtaa, sillä se sataisi suoraan Sdp:n laariin.

Toinen vaihtoehto on, että hallitus perustaa vielä yhden kolmikantaisen työryhmän sorvaamaan ehdotuksia työurien pidentämiseksi. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat varmasti tähän halukkaita. Mutta millä keinolla saadaan järjestöjen esimiehet, ammattiliitot, suostumaan, kun ne ovat jo kerran hylänneet muutoksen työttömyysputkeen ja olisivat varmasti hylänneet myös eläkeiän noston?

Pakettiin tarvitaan siis porkkanoita, esimerkiksi lisää rahaa työllisyyteen. Ja silti on riski, että yritys menee jo toisen kerran pieleen.

Joka tapauksessa työryhmällä olisi tiukka aikataulu. Tällä hallituksella – oli pääministerinä kesäkuun jälkeen kuka hyvänsä – on tarve päästä julistamaan, että juuri se pelasti Suomen valtion uhkaavalta konkurssilta. Puoliksi valmista työtä ei kannata antaa seuraavalle hallitukselle huomenlahjaksi, kun ei voi olla varma siitä, onko seuraavan hallituksen pohja sama kuin nykyisen.

Eivätkä eläkeriidat tähän kevääseen lopu. Työttömyysputken kohtaloa on määrä harkita seuraavan kerran vuonna 2011, siis ensi vuonna.

Suomen työeläkejärjestelmä perustettiin vuonna 1962. Sen jälkeen siihen on tehty kaksi perusteellista remonttia: ensimmäinen 1990-luvulla ja toinen vuonna 2005, jolloin siirryttiin nykyiseen järjestelmään, jossa koko työura kerryttää eläkettä ja eläkeiän voi valita 63 ja 68 vuoden väliltä.

Lähivuosina saadaan tottua siihen, että pientä justeerausta tehdään lähes vuosittain. Elinajanodote kasvaa niin nopeasti, että vähitellen syntyy paineita myös eläkkeellejäämisiän nostamiseen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi