Ennakkosuosikit eivät saaneet armoa Iowan äänestäjiltä

Iowan demokraattiset ja republikaaniset äänestäjät eivät torstai-iltana jättäneet epäilyksen sijaa suosikeistaan Yhdysvaltojen presidentinvirkaan. Demokraatti Barack Obama voitti lähimmän kilpailijansa John Edwardsin kahdeksan prosenttiyksikön erolla. Republikaani Mike Huckabee kukisti Mitt Romneyn lähes tasan yhtä ylivoimaisesti.

Selvästi pahimman järkytyksen kärsi demokraattien kilpailua vielä äsken johtanut Hillary Rodham Clinton, joka jätettiin kolmannelle sijalle Edwardsin taakse.

Tulosten merkitystä ei ehkä pidä liioitella. Iowan esivaali ei edes ole todellinen vaalitoimitus vaan sarja puolueiden paikallisia kokouksia. Maatalousvaltainen ja ylivoimaisesti valkoihoisten asuttama osavaltio on kaikkea muuta kuin edustava otos Yhdysvaltojen koko väestöstä ja poliittisesta jakautumasta.

Tämänvuotinen kilpailu oli kuitenkin suuntaa-antava muistakin syistä kuin vain siksi, että se oli esivaalikierroksen ensimmäinen. Kummassakin puolueessa oli vahvoiksi ja heikoiksi arvioituja ehdokkaita, mutta ei Iowan kokousten aattona enää selvästi johtavaa. Voittojen ja tappioiden psykologinen vaikutus tuleviin esivaaleihin saattaa sen vuoksi olla poikkeuksellisen suuri.

Tummaihoinen Obama todisti osaavansa vedota äänestäjiin kauas roturajan ylitse. Iowan väestöstä on mustia vain vähän yli kaksi prosenttia, mutta osanotto demokraattien vaalikokouksiin ylitti kaikki ennätykset.

Entinen baptistipappi Huckabee sen sijaan hyötyi siitä, että Iowan republikaaneissa on poikkeuksellisen paljon hartaasti uskonnollista väkeä. Obaman voitolla on niin ollen selvästi suurempi valtakunnallinen kantavuus kuin mitä Huckabeen saavutukselle voidaan antaa.

Varsinkin Mitt Romneylle Huckabeen menestys oli silti ankara isku, koska Romney oli pitkään johtanut mielipidemittauksia. Hän käytti Iowan kampanjaan sitä paitsi monin verroin enemmän rahaa kuin kilpailijansa.

Sikäli kuin Iowan demokraattiset ja republikaaniset äänestäjät antoivat jonkin yhteisen viestin, se oli halu muutokseen ja vastenmielisyys liian siloiteltua ja ammattimaista kampanjointia kohtaan. Laskelmoiduinta työtä tehneet ehdokkaat olivat juuri Clinton ja Romney.

Jos Obaman voittokulku jatkuu seuraavissa esivaaleissa, demokraattien kenttäväen on luultavasti helppo yhdistää voimansa ja asettua hänen taakseen. Aatteelliset repeämät oppositiopuolueen sisällä ovat presidentti George W. Bushin pitkän ja laajalti inhotun valtakauden jälkeen epätavallisen lieviä.

Republikaanien leirissä tilanne on huomattavasti vaikeampi. Huckabee ei kansanomaisesta esiintymisestään huolimatta ole mikään puoluetta kokoava ehdokas. Hänen uskonnollisuutensa on monien makuun suorastaan liiallista ja talouspolitiikkansa populistista.

Mitt Romney on pahasti heikentynyt. Iowassa melkein unohduksiin jätetty Rudolph Giuliani on alusta lähtien ollut puolueen ydinjoukolle vaikea hyväksyttävä. Hänen tähtensä tuntuu muutenkin jo laskevan.

Republikaanien neuvottomuus antaa uutta toivoa senaattori John McCainille, jonka mahdollisuuksien ehdittiin kesällä jo julistaa menneen. Hänelläkin on paljon vastustajia, mutta aitona Vietnamin sodan sankarina hän vetoaa isänmaallisiin tunteisiin yli puoluerajan. Niille republikaaneille, jotka eivät enää usko Romneyn voittoon ja tahtovat torjua Huckabeen, ei ehkä jää muuta neuvoa kuin harkita uudestaan McCainin kannattamista.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi