Entäs jos Niinistöä ei enää huvita?

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on kansalaisten mielestä ylivoimainen ykkösehdokas seuraavaksi presidentiksi. Näin kertoo HS-gallup (HS 23.11. ja 5.12.).

Tässähän ei ole mitään kovin yllättävää, kuten ei siinäkään, että monipuoluemaassa ei edes Niinistö ole niin suosittu, että hänet valittaisiin jo ensimmäisellä kierroksella presidentiksi.

Ei siinä onnistunut Tarja Halonenkaan, vaikka oli ehdolla toiselle kaudelle ja demarit kehottivat säästämään valtion rahoja ja valitsemaan Halosen jo ensimmäisellä kierroksella. Se oli huono idea, joka oli kostautua toisella kierroksella.

Nykyisestä asetelmasta presidentinvaaleista olisi tulossa tylsät. Niinistö näyttäisi joka tapauksessa voittavan, oli vastassa kuka tällä hetkellä mieleen tuleva henkilö hyvänsä.

Mutta entäs jos Niinistöä ei enää huvitakaan koko homma? Hänhän on sanonut jotain siihen suuntaan, että kiinnostus presidentin tehtävään vähenee päivä päivältä.

Intoa varmaan laimentaa sekin, että oma puolue kokoomus riisuisi presidentin kaikesta vallasta. Vallattomaksi seremoniamestariksi Niinistö ei tunnu haluavan, vaikka ei eduskunnan puhemiehelläkään ole kovin paljon valtaa päivänpolitiikassa.

Viimeksi viikonvaihteessa Niinistö tokaisi (HS 5.12.), että jos valtaa kerran ruvetaan kaventamaan, miksi ylipäätään ylläpitää moista instituutiota enää.

Jos Niinistö kieltäytyy kunniasta, alkaa kykypuolueellakin tulla uupelo kunnon ehdokkaista. Ulkoministeri Alexander Stubb haluaa jatkaa kansainvälisissä tehtävissä, ja puheenjohtaja Jyrki Kataista kiinnostanee enemmän aktiivinen vaikuttaminen päivänpolitiikkaan, varsinkin jos - ja todennäköisesti kun - kokoomus on myös seuraavassa hallituksessa.

Niinistön kieltäytyessä tilanne kolmen suuren kesken olisi varsin tasainen, sillä sen enempää keskustalla kuin Sdp:lläkään ei ole itsestään selvää presidenttiehdokasta. Paavo Lipponen tuskin ryhtyy demarien ehdokkaaksi, ilmoittihan hän EU:n presidenttikampanjan olleen hänen viimeinen ristiretkensä.

Myös pääministeri Matti Vanhanen on ilmoittanut, että hän ei enää pyri presidentiksi. Silloin keskusta joutuu turvautumaan esimerkiksi europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäkeen.

Erityisesti demarien ja kokoomuksen kanta presidentin valtaoikeuksiin tuntuu olevan vailla johdonmukaisuutta.

Entinen kuningasmielisten puolue kokoomus veisi presidentiltä vallan rippeetkin, ikään kuin Christoffer Taxellin johtama perustuslakikomitea olisi riisumassa presidentti Tarja Halosen valtaa tai ikään kuin presidentit tästä hamaan tulevaisuuteen tulisivat vasemmistosta.

Entinen tasavaltalainen puolue Sdp taas pitää presidentin vallan rippeistäkin kiinni, ikään kuin Taxellin komitea olisi riisumassa Halosen valtaa tai ikään kuin presidentit tästä hamaan tulevaisuuteen olisivat aina Sdp:stä lähtöisin.

Mutta vaikka Taxellin komitea jättäisi presidentille ainoastaan itsenäisyyspäivän vastaanoton, kyllä siihenkin tehtävään löytyy halukkaita emerituspoliitikkoja. Sitä ei kansakunnan tarvitse murehtia.

Presidentinvaaleihin on aikaa vielä hieman yli kaksi vuotta, joten mahdollisia ehdokkaita on oikeastaan turhan varhaista käydä arvailemaan. Yllätyksiä sattuu.

Ennen vuonna 1994 pidettyjä ensimmäisiä suoria presidentinvaaleja, ennen kuin edes puolueiden esivaaliehdokkaat olivat selvillä, politiikan toimittajat veikkasivat, ketkä kaksi ehdokasta nousevat toiselle kierrokselle.

Vain jokunen ruotsinkielinen toimittaja osasi arvata oikein edes toisen, Elisabeth Rehnin. Ja heilläkin taisi arviossaan painaa enemmän sympatia kuin oikeaan osunut arvio kansan mielenliikkeistä.

Suurin osa veikkasi ehdokasparia, joka silloin vielä tuntui itsestään selvältä: Kalevi Sorsa (sd) ja Paavo Väyrynen (kesk).

Että sellaisella asiantuntemuksella suomalaista politiikkaa on uutisoitu arvostetuissakin viestimissä.

Juha.akkanen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n
pääkirjoitustoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi