Epätasa-arvo tuli jo liikuntaankin

Tuore liikuntatutkimus osoittaa, että omien vastaustensa mukaan suomalaiset harrastavat EU-kansalaisista eniten liikuntaa. Kolme neljästä suomalaisesta väittää harrastavansa liikuntaa useamman kerran viikossa, ja määrä kasvaa kyselyn mukaan kaiken aikaa.

Lukuihin kannattaa suhtautua hieman epäillen, sillä jos kansa todella liikkuisi näin paljon, diabeetikkojen, verenpainepotilaiden ja lihavien määrä ei kaiken aikaa kasvaisi nykyistä vauhtia. Elintapoja mittaavissa kyselyissä kansalaisilla on tapana vastata ainakin osittain siten kuin he uskovat, että pitäisi vastata.

Parhaiten totuuden ja vastausten välinen ero tulee ilmi alkoholin käyttöä koskevissa kyselyissä. Jos suomalaisten juomatavat todella vastaisivat kyselyissä ilmoitettuja, suomalaisten kaapit pullistelisivat juomatonta viinaa.

Liikuntatutkimus paljastaa yhden merkittävän uutisen. Ensi kertaa liikuntatutkimusten historiassa yritysten järjestämään liikuntaan osallistui enemmän kansalaisia kuin urheiluseurojen järjestämään. Eniten suomalaiset kuitenkin liikkuvat yksin tai omatoimisesti ryhmissä: kävelevät, juoksevat, pyöräilevät ja hiihtävät.

Samalla kun yritysliikunta yleistyy, kansa jakautuu yhä selvemmin aktiivisiin liikkujiin ja täysin passiivisiin ihmisiin. Jakautumisesta ei voi syyttää liikuntayrityksiä, mutta liikuntaan pätevät samat lait kuin muihinkin työsuhteeseen liittyviin etuihin.

Työssä käyvät ihmiset saavat erilaisia liikuntaseteleitä, työnantaja rakentaa kokonaisen kuntokeskuksen, ja työssäkäyvät pääsevät harrastamaan liikuntaa kylpylöihin ja urheiluopistoille työnantajan ja Kelan kustantamana.

Nämä edut puuttuvat työttömiltä ja suurimmaksi osaksi pätkätyöläisiltäkin.

Kunnilla, järjestöillä sekä kansalais- ja työväenopistoilla onkin nyt tärkeä tehtävä. Niiden pitäisi kyetä houkuttelemaan liikunnan pariin etenkin niitä ihmisiä, joiden tulot eivät riitä liikuntakeskusten ja -klubien jäsenmaksuihin.

Liikunta on tärkeä osa elämänhallintaa. Fyysisen kunnon lisäksi se antaa mielihyvän tunnetta ja onnistumisen elämyksiä.

Väestön eri ryhmät eriarvoistuvat tasaista tahtia. Hyvin toimeentulevat työssä käyvät ihmiset saavat ja osaavat käyttää erilaisia palveluita yhä enemmän ja voivat entistä paremmin.

Heikossa asemassa olevilla ihmisillä ei ole paljon valinnanvaraa, ja osa heidän energiastaan kuluu rämpimiseen tukiviidakoissa. Heidän kannaltaan on tärkeää, että julkiset palvelut - myös liikuntapalvelut - pidetään kunnossa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi