Etelä-Afrikka oli kisojen toinen voittaja

Vuvuzelat ovat vaienneet ja stadionien valot sammuneet, mutta jalkapallon maailmanmestaruuskisojen voitonjuhlat jatkuvat. Näissä kisoissa Espanja ei ole ainoa, jolla on syytä tuuletella saavutustaan. Toinen voittaja oli isäntämaa Etelä-Afrikka, joka epäilyistä huolimatta onnistui järjestelyissä hyvin.

Ennen kisoja toimittajat maailman eri kolkista riensivät Johannesburgiin tekemään juttuja siitä, miten väkivaltarikollisuuden, köyhyyden, aidsin sekä mustien ja valkoisten välisen epäluulon leimaama maa kykenee järjestämään 32-päiväisen turnauksen. Ihmettelijöihin kuului myös HS:n toimittaja.

Nuoren demokratian ongelmista huolimatta kisoissa tapahtui vain pieniä häiriöitä, kuten järjestyksenvalvojien lakko kolmella stadionilla ja lentokenttäkaaos Durbanissa. Suuria lakkoja ja mielenilmauksia ei puhjennut. Rikollisuus pysyi kurissa paremmin kuin normaalisti. Paikalliset saattoivat liikkua kotikaupungeissaan ilman pelkoa joutua hakatuksi tai ryöstetyksi. Turvallisuutta valvoivat kymmenettuhannet poliisit, joiden määrää oli lisätty tuntuvasti.

Valitettavasti loma rikollisuudesta ja levottomuuksista voi jäädä lyhyeksi, sillä Etelä-Afrikalla ei ole varaa ylläpitää tiukkaa poliisivalvontaa. Heti maanantaina Länsi-Kapmaassa poltettiin hökkeleitä ja uhkailtiin siirtotyöläisiä.

Levottomuudet herättävät uudelleen kysymyksen siitä, kannattiko jalkapalloon törsätä miljardeja, kun rahaa tarvittaisiin kipeästi terveydenhuoltoon, koulutukseen sekä asumisolojen ja työllisyyden parantamiseen. Etelä-Afrikka maksoi rakennusviulut, kun taas kansainvälinen jalkapalloliitto vie sponsoreilta pumpatut rahat.

Yhdet kisat eivät voi parantaa Etelä-Afrikan, saati koko Afrikan, ongelmia. Silti voi sanoa, että isäntämaalle jää kisoista paljon käteen. Pysyviä merkkejä ovat parantunut tieverkosto, hohtavat lentokentät ja toimivampi julkinen liikenne. Onnistuminen järjestelyissä kirkasti mainetta, mikä voi houkutella sijoittajia ja turisteja.

Suurin voitto liittyy kuitenkin kisojen aikana saavutettuun kansalliseen yhtenäisyyteen. Väestöryhmät ihonväriin katsomatta sekoittuivat iloisesti kisakatsomoissa. Etelä-Afrikka näytti yhtenäisemmältä kuin maan ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa vuonna 1994.

Entisen presidentin Nelson Mandelan mukaan urheilu voi tuoda toivoa sinne, missä aiemmin oli vain epätoivoa. Etelä-Afrikan onnistuminen antoi koko maanosalle aiheellista toivoa tavoitella myös kesäolympialaisia. Jotta juhlat voisivat jatkua ja kisoista ei tulisi vain menetetty mahdollisuus, EteläAfrikan täytyy pitää kiinni yhtenäisyyden tunteesta.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi