Euromaat etääntyvät yhteisvastuun ideasta

Euromaiden valtiovarainministerit pääsivät viikonloppuna nopeasti ja ennenaikaisesti sopuun pysyvästä kriisinhallintajärjestelmästä euroalueelle. Asiasta piti keskustella vasta kahden viikon päästä EU:n huippukokouksessa.

Kiire kertoi siitä, että ratkaisun yksi tarkoitus oli padota euroalueen kriisi ennen kuin se ehtii Portugaliin ja Espanjaan.

Patoamisen kannalta oleellista oli se, että sijoittajille tehtiin selväksi, etteivät he menetä sijoitustensa arvoa nykyisissä tai lähiaikoina mahdollisesti tulevissa euromaiden pelastusoperaatioissa.

Irlannin korot nousivat äkkijyrkästi ja maa ajautui seinää vasten pari viikkoa sitten, kun Saksassa ryhdyttiin ääneen pohtimaan, miten pankit saadaan vastuuseen talouskriiseistä. Saksan johdon tarkoitus oli linjata, miten vastuut järjestetään tulevaisuudessa, pysyvän kriisinhallintajärjestelmän aikana.

Pelokkaassa ja sekavassa tilanteessa kävi kuitenkin niin, että pohdintojen ymmärrettiin tarkoittavan jo nykyisiä kriisejä ja nykyisiin kriisimaihin tehtyjä sijoituksia, ja raha alkoi kadota Irlannista.

Sovittu, vuonna 2013 voimaan tuleva pysyvä kriisinhallintajärjestelmä sisältää merkittäviä periaatteellisia näkemyksiä: nyt tehdään selväksi, että euromaa voi joutua velkasaneeraukseen, ja Eurooppa etääntyy yhteisvastuun kantamisesta, johon se tahtomattaan joutui.

Jos taloudelliseen kriisiin joutunut maa on vain väliaikaisissa rahoitusongelmissa ja muut euromaat havaitsevat tämän, maa saa tulevaisuudessa lainamuotoista raha-apua yhteisestä kriisikassasta. Kyse on eräänlaisesta pikavipistä.

Ottaessaan vippiä avustettava sitoutuu kiristämään talouspolitiikkaansa avustajiensa valvonnassa, ja Kansainvälinen valuuttarahasto on aina mukana järjestelyssä.

Jos ongelmat ovat vakavampia ja tarvitaan velkajärjestelyä, "pesänselvityksessä" on mukana myös yksityinen sektori – sopimassa ja kokemassa menetyksiä.

Tämä vastuu ajetaan sisään hiljalleen. Euroalueen maiden tuleviin lainoihin kirjataan niin sanotut yhteistoimintalausekkeet. Niissä määritellään muun muassa, että velkasaneerauksessa velkojien määräenemmistö päättää, millaisia arvojen alennuksia tehdään ja miten takaisinmaksuaikoja pidennetään. Vähemmistön on tyytyminen ehtoihin.

Yhteistoimintalausekkeiden hankaluus on siinä, että menee vuosia ennen kuin kattava osuus euromaiden lainoista sisältää nämä lausekkeet. Jotta lausekkeet muodostaisivat kriisinhoitomenettelyn selkärangan, niiden pitäisi sisältyä noin puoleen euromaiden joukkovelkakirjoista. Tavoitteeseen pääsy etenee sitä mukaa kuin jäsenmaiden joukkovelkakirjakanta erääntyy.

Ratkaisu on silti hyvä, koska se yllyttää sijoittajia mittaamaan kunnolla rahoituskohteidensa maariskiä – kun riskin olemassaolo tulee todettua.

Hyvää sovitussa mallissa on myös se, että vaikka apujärjestelyt ovat tapauskohtaisia, apua tarvitsevan on yleensä suostuttava talouspolitiikan tiukennuksiin.

Yhteistoimintalausekkeet tekevät – jos niin halutaan sopia – mahdolliseksi myös sen, että velkasaneerauksessa voidaan hyödyntää velallisen vakuuksia.

Sovittu malli on myös paljon luontevampi kuin jokin institutionalisoitu "euroalueen valtiollinen konkurssituomioistuin".

Lausekkeita on jo vanhastaan käytetty monissa joukkovelkakirjoissa. Euroalueen kriisinhoitojärjestelmän osaksi niitä työnsi erityisesti Suomi.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi