Euron miehuuskoe jatkuu

Meneillään oleva talouskriisi tuottaa monenlaisia oheisilmiöitä, ja Euroopan unionin kannalta katsottuna merkittävimpiin kuuluu euron miehuuskoe.

Monet talousmiehet ovat ennustaneet, että euro ei kestä pahoja myllerryksiä. Tärkeimpänä perusteena on pidetty yhteisvaluutan piirissä olevien maiden talouksien erilaisuutta. Tuomiopäivän profeetat ovat ainakin tähän saakka olleet väärässä.

Kirjoitin asiasta viimeksi maaliskuussa, ja näkymät olivat vielä silloin niin sumuiset, että pitkälle meneviä johtopäätöksiä oli vaikea tehdä. Talousmyrsky on sittemmin myllertänyt ankarana, mutta myös edistystä on saavutettu.

Monien mielestä pahin on ohi, vaikka tointumiseen meneekin pitkä aika. Kokonaiskuva on jo selkiintynyt myös euron menestyksen osalta. Luottamusta lisää sekin, että Emuun on koko ajan pyrkimässä lisää EU-maita.

Tilanteen avainsana on vakaus, jonka vuoksi myös Euroopan keskuspankki on ansainnut kannuksensa. Euro on tarjonnut mukana oleville 16 maalle tärkeän turvasataman: valuuttaheilahteluja ei ole ollut.

Suomi on tässä mielessä oiva esimerkki. Nimenomaan valuutan sortuminen 1990-luvun alun omatekoisessa lamassamme syvensi maamme vaikeuksia merkittävästi ja aiheutti taloudellisten menetysten lisäksi suuria inhimillisiä katastrofeja.

Rahapolitiikan vakaus on kiistaton etu, vaikka euron kallistuminen ennen muuta dollariin nähden onkin aiheuttanut vaikeuksia osalle teollisuudesta.

Toinen keskeinen ulottuvuus on yhteisöllisyys. Viime kuukausina on nähty paljon kansallisia välistävetoja, kun paniikkiin joutuneet poliitikot ovat pyrkineet helpottamaan oman maansa ahdinkoa EU-säännöstön kannalta kyseenalaisilla keinoilla. Samaan aikaan on kuitenkin tapahtunut huomattavaa kääntymistä yhteisiin toimiin.

Tilanteessa kuvastuu selvänä se, että suuret vaikeudet työntävät kehitystä kohti yhteistyötä ja yhteisiä toimia. Torjunta vaatii yhteistoimintaa, ja suurimmatkin maat ovat havainneet, että yksin yrittäminen ilman yhteisiä pelisääntöjä on nykyoloissa vaikeampaa kuin aiemmin.

Mielenkiintoinen on myös vaikeuksien mukanaan tuoma solidaarisuus. Euroon on sijoitettu niin paljon poliittista, taloudellista ja henkistä pääomaa, etteivät mukana olevat maat voi antaa rakennelman sortua. Joissakin puheissa on vilkahdellut myös pahaan pinteeseen joutuneen euromaan auttaminen, vaikka sellaista velvollisuutta ei olekaan kirjoissa eikä kansissa.

Joskus niin vaikeasti toteutettava yhteisvastuullisuuden aate löytyy paljon helpommin huonoina kuin hyvinä vuosina. Esimerkiksi kelpaa pankkien kaatumisen estäminen, jossa toteutettiin perusajatukseltaan 1990-luvun pohjoismaista mallia.

Euron olemassaolo on vaikuttanut myös kansalaisten mielipiteisiin. Kahden eri aikaan tehdyn mielipidekyselyn tuottamien lukujen vertailu viittaa luottamukseen, jota Suomessa tunnetaan yhteisvaluuttaa kohtaan.

Kansalaisten mielipiteitä kaikissa EU-maissa luotaavan Eurobarometrin mukaan suomalaisten usko EU:hun on kasvanut tasaisesti vuodesta 2006 alkaen. Syyskuun lukujen mukaan enemmistö eli 52 prosenttia suomalaisista pitää Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa hyvänä asiana. Kannattajien osuus on kasvanut syksystä 2008 neljä prosenttiyksikköä. Viidennes eli 20 prosenttia ei kannata jäsenyyttä.

Eurooppaa koskevat luvut ovat kiinnostavia, koska selvä enemmistö eli 65 prosenttia arvioi Suomen taloustilanteen olevan vakaampi euron ansiosta.

Oman suolansa antaa se, että euroon uskoo suurempi osa kuin EU:n muuhun siunauksellisuuteen: viisi prosenttiyksikköä vähemmän eli 60 prosenttia arvioi Suomen hyötyneen EU-jäsenyydestä. Tästä voi hyvin päätellä, että eurolla on selvä vaikutus kansalaisten EU-myönteisyyden kasvuun.

Kolmasosa vastaajista epäilee jäsenyyden hyötyjä Suomelle. Niiden osuus, jotka arvioivat Suomen hyötyneen jäsenyydestä, on kasvanut viime vuoden keväästä yhdeksän prosenttiyksikköä. Hyötyjä epäilevien osuus on vähentynyt kahdeksan prosenttiyksikköä.

Merkittävää on myös se, että suomalaisten mielipiteet ovat nyt lähellä EU:n keskiarvoa. Tähän saakka Suomi on kuulunut EU-kriittisimpien maiden joukkoon. EU:ta on pidetty aikaisemmin liian kaukaisena ja byrokraattisena päällepäsmärinä, joka puuttuu turhan pieniin asioihin.

Kansalaisten kannalta aiheellinen vaatimus on yksinkertainen: EU:n täytyy antaa ihmisille kouriintuntuvia ja jokaista hyödyttäviä tuloksia. Tähän saakka niitä on ollut liian vähän.

Sen lisäksi monet edistysaskeleet, kuten Euroopan laajuinen rauha ja lainakorkojen alhaisuus, ovat muuttuneet yhtä arkisiksi kuin vaikka hengittäminen – niitä ei lueta riittävästi yhdentymisen ansioksi.

Toistaiseksi on liian aikaista sanoa, onko euro muuttanut suomalaisten enemmistön mielipiteet pysyvästi EU-myönteisiksi. Paljon riippuu euron tulevaisuudesta.

Kukaan ei tiedä, pystyykö yhteisvaluuttaa koskeva yhteistyö vastaamaan niihin haasteisiin, joita vaikkapa kilpailukykyisen teollisuustuotannon säilyttäminen EU-maissa aiheuttaa ankaran kriisivaiheen jälkeen.

Osaa euron tuomista sivuvaikutuksista on vaikea mitata. Yksi sellainen on euron vaikutus maassamme heränneeseen hintakapinaan.

Ihmiset matkustelevat ja voivat vertailla hintoja mutkattomasti kuudessatoista yhteisvaluutan maassa ja Viron tapaisissa valuuttansa euroon sitoneissa maissa. Tämä luo paineita maamme huippukorkean hintatason kohtuullistamiseksi.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi