Finanssikriisi osattiin ennustaa vain harvassa lehdessä

Journalistien yhtenä tehtävänä on haistella uusia tuulia ja virtauksia, tulkita ja aavistella muutoksen merkkejä. Hyvää "uutisnenää" pidetään osaavan journalistin vakiovarusteena. Mutta miten hyvin journalistit sitten osasivat "haistaa" yhdysvaltalaisen lainanoton riskejä ja varoittaa etukäteen globaalista finanssikriisistä?

Muun muassa mediakriitikkona ja kansalaisjournalismin puolestapuhujana tunnettu Dan Gillmor on väittänyt, että uutismedia epäonnistui lähes täydellisesti subprime-lainojen riskien kertomisessa.

Jossain määrin yllättävää kuitenkin on, että erilaisia heikkoja signaaleja finanssikriisistä oli nähtävissä yhdysvaltalaisessa valtavirtamediassa jo vuodesta 1996 ja erittäin vahvoja signaaleja ainakin vuodesta 2005 lähtien. Suomalaiseen mediajulkisuuteen subprime-käsite putkahti vasta helmi–maaliskuussa 2007.

Subprime-lainaan sisältyvien riskien laukeaminen aloitti nykyisen globaalin rahoituslaitosten finanssikriisin viime vuonna. Uusi rahoituskeino syntyi jo 1980-luvulla Yhdysvalloissa, aluksi vähävaraisen väen uusien autolainojen rahoittamiseksi. Vasta myöhemmin se otettiin käyttöön myös asuntolainoissa.

Maailman ehkä laajimman digitaalisen uutisarkiston Factivan journalistisen aineiston perusteella voi väittää, että valistunut amerikkalaisen sanomalehdistön ja etenkin finanssialan ammattijulkaisujen seuraaja olisi voinut jo hyvissä ajoin varautua tuleviin ongelmiin, jopa kriisiin.

American Banker julkaisi ensimmäisen subprime-juttunsa maaliskuussa 1985. Pankkialan ammattilehdistöstä subprime-lainajutut levisivät amerikkalaiseen sanomalehdistöön kymmenen vuoden viiveellä. Vuoden 1996 aikana jo melkeinpä kaikissa päivälehdissä julkaistiin uutta lainamuotoa ylistäviä kirjoituksia.

Vain The Washington Post erottui kriittisellä otteellaan. Sen kirjoituksen otsikossa sanottiin, että kyse on itse asiassa varsin kalliista autolainamuodosta ja myös subprime-käsite oli pantu varovasti lainausmerkkeihin. Subprime-lainahan tarkoittaa lainaa, jossa lainaajan maksukyky on alle priiman.

Vuoden 1997 alkupuolella useissa pankkialan ammattilehdissä julkaistiin varoittavia kirjoituksia subprime-autolainojen riskeistä, ja myöhemmin Wall Streetin suosiossa vuosikausia olleet suurimmat subprime-lainoittajat ajautuivatkin talousahdinkoon. Tästä seurasi ensimmäinen selvä piikki subprime-uutisten määrissä.

Journalismin jättämä muistijälki on kuitenkin yllättävän kevyt. Jo muutaman vuoden päästä subprime otettiin käyttöön asuntolainoissa. Uutismedia keskittyi hehkuttamaan, että yhtäkkiä kaikilla oli varaa omistusasuntoihin.

Yhdysvaltain keskuspankki Fed muistutti aika ajoin – etenkin vuodesta 1999 lähtien – subprime-lainojen riskeistä, mutta sekään ei hyväksynyt subprime-lainojen kutsumista nimellä "predatoryloan" eli rosvolaina.

Fed vaati kuitenkin laajoja julkisia tietoiskuja subprime-lainojen riskeistä, jotta vähävaraiset tietäisivät mihin olivat sitoutumassa.

The Wall Street Journal varoitti ensimmäisenä yhdysvaltalaisena valtavirtamediana keväällä 2005 tulevasta asuntojen hinnan romahduksesta.

Saman vuoden aikana keskuspankin puheenjohtaja Alan Greenspan muistutti moneen kertaan esimerkiksi brittiläisen uutistoimiston Reutersin uutisissa asuntojen hintakuplasta. Maailman suurimpiin investointipankkeihin kuuluneen Bear Stearsin vaikeuksista kerrottiin ensi kerran vuoden 2005 lopussa.

Voidaan kuitenkin väittää, että yhdysvaltalaisessa uutismediassa havahduttiin tosissaan asuntolainamarkkinoiden ongelmiin vasta joulukuussa 2006, jolloin Center for Responsible Lending -tutkimuskeskus julkaisi ensimmäisen arvionsa subprime-lainoja ottaneiden takaisinmaksukyvystä. Raportin mukaan melkein joka viides laina, joka oli otettu kahden edellisen vuoden aikana, jäisi maksamatta.

Globaaliksi uutiseksi Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoiden suuret riskit ja niiden finanssilaitoksille aiheuttamat tappiot tulivat vasta maaliskuussa 2007.

Euroopan johtavaksi sanomalehdeksi usein mainittu brittiläinen talouslehti The Financial Times julkaisi aiheesta etusivun pääjuttunsa helmikuun lopussa. Vasta tämä kirjoitus näyttää laukaisseen subprime-lainaa koskevien kirjoitusten vyöryn kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.

Vuonna 2007 maailmassa julkaistiin Factivan uutisarkiston mukaan yli 150 000 subprime-juttua. Voidaan todeta, että nykyaikainen journalismi on yhä yleensä vaikeuksissa, kun kyse on pitkäaikaisista, monimutkaisista, jopa globaaleista ilmiöistä.

Toisaalta voi kysyä, onko nimenomaan uutisjournalismin tehtävä tuoda esiin erilaisia tulevaisuuteen liittyviä riskejä. Eikö riittäisi, että raportoi päivittäin siitä, mitä on tapahtunut?

Brittiläinen The Economist on näyttänyt viime vuodet toisenlaista esimerkkiä. Se on pyrkinyt tekemään omia tutkimuksiaan vaikeistakin aiheista ja julkaissut sitten tulokset journalistisesti kiinnostavassa muodossa.

The Economist nimettiin lokakuussa vuoden aikakauslehdeksi Yhdysvalloissa. The Economist varoitteli yhdysvaltalaisia asuntomarkkinakuplasta ja uhkaavasta finanssikriisistä jo syyskuussa 2004 "Korttitalo"-jutussaan.

Laatujournalismille näyttäisi yhä olevan tarvetta.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja työskentelee journalistiikan

erikoistutkijana Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden

laitoksella Tekesin MetaAlert-projektissa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi