Guggenheimista Katajanokan komistus

Helsingin Guggenheim-museohanke sai sunnuntaina ensi kertaa konkreettiset kehykset, kun Guggenheim-säätiön apulaisjohtaja Ari Wiseman suostui raottamaan keskeneräistä selvitystyötä (HS 21. 8.).

Tähän asti hanketta varovasti kommentoinut säätiö yllätti. Wiseman kertoi, että säätiö on suosittelemassa Helsinkiä ja että museon sijaintipaikaksi kaavaillaan Katajanokkaa. Todennäköistä on myös se, että museolle tulee uusi rakennus, jota varten järjestetään avoin arkkitehtuurikilpailu.

Uutinen otettiin Helsingin kaupungin johdossa vastaan myönteisesti. Moni veikkasi, että Guggenheim nähdään Helsingin katukuvassa jo vuonna 2017 tai 2018. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ehti julistaa, että Helsingissä ja Suomessa on alkamassa "uusi kulttuurin juhlakausi" (HS 22. 8.).

Innostus on ymmärrettävää. Parhaimmillaan Guggenheimin kaltainen museo houkuttelee ihmisiä pitkien matkojen takaa. Esimerkkinä käytetään Espanjan Bilbaota, rappeutunutta teollisuuskaupunkia, jonne monellakaan ei olisi asiaa ilman erikoista Guggenheim-arkkitehtuuria.

Guggenheim olisi myös selvä ratkaisu Helsingin kaupungin taidemuseon tilaongelmiin. Museo on jo vuosia etsinyt ratkaisua kahden museon loukkuun. Juuri homeremontista valmistunutta Meilahtea odottaa lähivuosina mittavampi remontti, eikä Tennispalatsin taide ole löytänyt riittävästi kiinnostuneita elokuvissa kävijöiden joukosta. Moni näytteilleasettajakaan ei ole innostunut popcornin hajustamasta miljööstä.

Helsingin kaupungin taidemuseoissa kävi viime vuonna 82 000 ihmistä, mikä jäi kymmeniätuhansia odotetusta. Osittain syynä oli homeremontti, osittain näyttelykokonaisuudet. Selvää on, etteivät kaupungin taidemuseot tarjoa tyydytystä ihmiselle, joka haluaisi kokea taidemuseossa muutakin kuin seinällä roikkuvan teoksen.

Valtuustoryhmissä Guggenheimiin suhtaudutaan varovaisen myönteisesti. Monelle kelpaa kulttuuri, joka tuo turistitulojen lisäksi kansainvälistä mainetta. Parhaimmillaan Guggenheim kasvaa ilmiöksi, joka lisää kaupungin vetovoimaa. Mittakaavasta kertoo, että asiasta innostuneet vertaavat hanketta Pariisin Eiffel-torniin tai New Yorkin Vapauden patsaaseen.

Selvitystyön takaraja on 30. joulukuuta. Sinne asti on odotettava myös talouslukuja, jotka todennäköisesti ratkaisevat museon kohtalon. Selvityksessä luvataan arvioida museon investointien ja käyttökulujen lisäksi mahdolliset turistivirrat, kävijämäärät ja verotulot.

Osa kriittisistä kaupunginvaltuutetuista pelkää, että museoon jo nyt liittyvä hehkutus ajaa käytännöllisyyden ohi.

Ankein tilanne olisi, jos Guggenheim joutuisi kilpailemaan rahoituksesta keskustakirjaston tai vaikkapa vanhustenhoidon määrärahojen kanssa. Helsinki toivookin, että apua rahoitukseen tulisi lähikuntien ja valtion lisäksi yksityiseltä sektorilta. Maksumiehiksi kaivataan yrityksiä, säätiötä ja sijoittajia.

Vielä on epäselvää, mitä rahalla saa. Selvityksessä luvataan kertoa, minkälainen on tulevaisuuden museo. Säätiö käyttää apunaan esimerkiksi suomalaisnuoria, joiden kanssa tulevaisuuden museota visioidaan syksyllä.

Voi olla, etteivät tulokset vastaa sitä, mitä on nähty Bilbaon tai New Yorkin Guggenheim-museoissa.

Helsinkiin Guggenheim-säätiön Wiseman haluaisi kokeellisen konseptin, jossa on taiteidenvälisyyttä, performanssia sekä kaksi- ja kolmiulotteisuutta.

Tällaista on nähty uudessa BMW Guggenheim Labissa, joka avautui elokuun alussa New Yorkissa. Taidelaboratorio matkustaa kuuden vuoden aikana yhdeksään kaupunkiin. Se yhdistää arkkitehtuuria, taidetta, designia, tiedettä, teknologiaa, koulutusta ja kestävää kehitystä. Laboratoriossa on päässyt suunnittelemaan esimerkiksi oman kaupungin.

Joulukuussa selviää, minkälainen taiteen laboratorio Helsinkiä odottaa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi