Hallituksen eläkepäätös toi sähköisyyttä politiikkaan

Matti Vanhasen porvarihallitus pyrki hakemaan vaalikauden puolivälin politiikkariihestään uutta virtaa seuraavien kahden vuoden taipaleelle. Hallitus onnistuikin sähköistämään kertaheitolla poliittisen ilmapiirin. Hallitukselle taisi kuitenkin tapahtua poliittinen kytkentävirhe, sillä hallituksen sijasta poliittista virtaa saikin ennen muuta oppositio.

Suurin oppositiopuolue Sdp on taapertanut tähän asti turhautuneen avuttomuuden tilassa. Puolueen gallupkannatus on pysytellyt pohjalukemissa, kun taas kokoomus on nostanut kannatustaan hallituskauden edetessä. Pääministeripuolue keskustan jääminen kokoomuksen varjoon on ollut laiha lohdutus nuorelle Jutta Urpilaiselle.

Mikään ei ole viitannut siihen, että Sdp:n kannatus voisi kääntyä lähiaikoina nousuun. Maailman talouskriisin kaltaiset kansalliset koettelemukset tapaavat pikemminkin vahvistaa istuvan hallituksen suosiota meillä ja muualla. Hallituksen yllättävä yksipuolinen päätös joustavan vanhuuseläkkeen alaikärajan nostamisesta kahdella vuodella eli 65 vuoteen oli poliittinen paukku, jollaisiin Suomessa ei ole totuttu. Kun sen julkistaminen osui vasta illan tv-uutisten aikoihin, oli vaikutelma erityisen dramaattinen. Tyrmistyksen varjoon jäi se, että ikärajan nosto tapahtuisi asteittain 12 vuoden aikana ja 65 ikävuoden raja koskisi vasta nyt alle viisikymppisiä.

Näin suuria eläkeratkaisuja ei ole ennen tehty ilman yhteistä neuvottelutulosta hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Nyt minkäänlaisia neuvotteluja ei ollut aloitettu, ei edes pohjustettu. Pääministeri Matti Vanhanen perusteli hallituksen menettelyä nimenomaan sillä, että järjestöiltä olisi ollut turha odottaa hyväksymistä. Vanhalle neuvottelujärjestelmälle sanotaan näiltäkin osin hyvästejä.

Palkansaajajärjestöille hallituksen päätös oli aito järkytys, samoin Sdp:lle ja muille oppositiopuolueille. Se tarjosi oppositiolle ennalta aavistamattoman herkullisen tilaisuuden käydä hallituksen kimppuun tosimielellä. Eläkeiän nostaminen noin vain kuohuttaa ilmeisen aidosti myös tavallisia äänestäjiä.

Sdp:n puheenjohtaja ei aikaillut, vaan otti ohjat käsiinsä opposition yhteisen välikysymyksen laatimiseksi. Välikysymysten merkitys on nykyisin vähäinen, mutta nyt oppositio tietää, että sen takana on ay-liike ja palkansaajajärjestöjen yhtenäinen rintama.

Jutta Urpilainen on saamassa ensimmäisen suuren tilaisuutensa oppositiojohtajana. Hän voi käyttää suuria sanoja siitä, miten hallitus on muuttamassa suomalaisen yhteiskunnan perinteistä sopimuskulttuuria ja murtamassa työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen sekä hallituksen yhteisen kolmikantainstituution asemaa.

Urpilaisen mielestä hallituksen yksipuolisessa eläkepäätöksessä voidaan nähdä ideologista valintaa. Sellaisestahan on myös kysymys. Kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivä kertoi perjantaina, että eläkeuudistuksen sovittu 12 vuoden aikataulu muodostui hitaammaksi kuin kokoomuspiireissä olisi toivottu.

Hallituksen eläkepäätöksessä on erityisen merkillistä se, että vasta runsas kuukausi sitten työmarkkinajärjestöt sopivat hallituksen avittamana sosiaalitupoksi ristitystä paperista, jossa monien muiden asioiden joukossa eläkeputken alkua myöhennetään vuodella 58 vuoteen ja osa-aikaeläkkeen alkamista kahdella vuodella 62 vuoteen sekä kiristetään vuorotteluvapaan ehtoja. Tämäkin paperi joutunee nyt tarkistusten kohteeksi.

Hallitus rauhoittelee työmarkkinajärjestöjä sillä, että ne pääsevät työstämään hallituksen eläkepäätöstä laiksi. Oppositio tuskin rauhoittuu sellaisista puheista nyt, kun sillä näyttää olevan urheilukielellä ilmaistuna iskun paikka.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi