Hallituksen strategista otetta on vahvistettava

Suomen julkista hallintoa on kansainvälisissä vertailuissa arvioitu myönteisesti. Sen hyvinä puolina pidetään vakautta ja luotettavuutta. Arvoa annetaan myös keskinäiselle luottamukselle ja korruption vähäisyydelle, jotka ovat ominaisia yhteiskunnallemme.

Mutta ulkomailta kuuluu myös kritiikkiä. Esimerkiksi OECD totesi viime vuonna Suomen julkista hallintoa arvioineessa raportissaan, että hallituksen kykyä reagoida tehokkaasti uusiin, monisäikeisiin politiikkaongelmiin pitäisi vahvistaa. Erityisesti korostettiin sitä, että politiikan painopisteiden muuttuessa resursseja on voitava siirtää joustavammin hallinnonalalta toiselle.

Kehittämistarpeita on nostettu esiin myös muun muassa valtioneuvoston kanslian viime syksynä julkaisemassa tulevaisuuskatsauksessa, hallitusohjelman seurantamenettelyn arvioinnissa sekä viimeksi Sitran teettämässä arvioinnissa.

Uutta hallitusta odottavat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat, joiden ratkaiseminen vaatii kykyä kohdentaa julkisia voimavaroja uudelleen ja reagoida ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Vuoden 2009 finanssikriisi osoitti kouriintuntuvasti, miten arvaamattomasti ja voimakkaasti globaalin ympäristön häiriöt voivat vaikuttaa omaan talouteemme. Elektroniikkateollisuuden tuoman kasvusysäyksen hiipuessa uusi hallitus joutuu huolehtimaan myös taloutemme kasvutekijöiden vahvistamisesta.

Vanhusväestön määrän nopea kasvu vaatii julkisen palvelujärjestelmän uudistamista. Maamme talous on ajautunut vaikeisiin kestävyysongelmiin väestön huoltosuhteen heikkenemisen takia. On arvioitu, että valtion, kuntien ja työeläkerahastojen rahoitusta pitäisi tämän vuoksi vahvistaa lähivuosina noin 10 miljardilla eurolla.

Tässä urakassa tarvitaan menosäästöjä, työurien pidentämisen kaltaisia rakenteellisia uudistuksia ja veronkorotuksia. Seuraava hallitus joutuu päättämään siitä, kuinka urakka hoidetaan ja toimet ajoitetaan.

Miten näihin haasteisiin voitaisiin vastata? Koska Suomessa hallitukseen osallistuu useita puolueita, avainasemassa on koko hallituskauden politiikantekoa ohjaava hallitusohjelma. Hyvään hallitusohjelmaan kuuluu selvä strateginen kärki, jossa linjataan hallituksen keskeiset uudistushankkeet.

Tulevalla hallituskaudella ei ole varaa menojen kasvattamiseen - päinvastoin menoja joudutaan supistamaan. Hallituksen on rahoitettava uudet, välttämättöminä pitämänsä menokohteet tinkimällä vanhoista. Julkisen talouden helmasynti on, että kerran aloitetut meno-ohjelmat jatkuvat omalla painollaan, vaikka niiden perusteet olisivat jo aika päiviä vanhentuneet.

Hyvä hallitusohjelma antaa selvät ohjeet ensi vuoden budjetin ja koko vaalikauden kattavien budjettikehysten valmistelulle, joka alkaa jo ennen kesää. Budjetti ja kehykset voidaan siten esittää eduskunnalle heti syysistuntokauden alussa. Samaan aikaan valmistuu hallituksen strategia-asiakirja, joka täsmentää hallitusohjelman keskeisten uudistusten sisältöä ja aikataulua.

Hallitusohjelma tarvitsee seurantaa, arviointia ja tarvittaessa myös uudistamista. Hallitus voisi kokoontua kerran vuodessa - mieluiten talvikaudella - arvioimaan ohjelman kärkihankkeiden etenemistä, hyödyntämään uutta tutkimustietoa ja ohjeistamaan asioiden jatkovalmistelua.

Hallituksen strategiaistunto toimisi myös evästyksenä seuraavalle kehys- ja budjettivalmistelukierrokselle. Samalla hallitus voisi linjata kansallisen vakausohjelman ja rakenteellisten uudistusten ohjelman tarkistukset, jotka kevään aikana lähetetään EU:lle.

Eduskunnan on pystyttävä seuraamaan hallituksen strategian edistymistä. Hallituksen ohjelman eduskunta saa käsiteltäväkseen tuoreeltaan. Hallituskauden aikana pääministeri taas voi strategiaistunnon jälkeen informoida eduskuntaa kehys- ja budjettivalmistelun käynnistymisestä sekä muista istunnon linjauksista.

Tällaiset uudistukset toisivat hallituspolitiikkaan uutta ryhtiä ja avoimuutta. Ohjelman toteuttamista olisi helpompi seurata, ja sen tarkistaminen saisi jäntevän pohjan.

Hallituspolitiikasta käytävä linjakeskustelu painottuisi nykyistä selvemmin budjettivuotta edeltävään kevääseen. Tällöin jäisi riittävästi aikaa konkretisoida linjaukset seuraavaan budjettiesitykseen. Eduskunta pysyisi informoituna hallituksen strategiasta.

Hallituksen työskentelyä on voitava uudistaa olosuhteiden muuttuessa. Kun hallituspolitiikan strateginen ote lujittuu, yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin voidaan reagoida oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.

Kirjoittaja on taloudellisten asioiden alivaltiosihteeri valtioneuvoston kansliassa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi