Helsingin Energian säilytettävä yhtiönäkin kunnallinen rooli

Helsingin Energia viettää tänään satavuotisjuhliaan. Pääkaupungin kunnallisen sähkölaitoksen ensimmäinen voimala käynnistyi 1909 Sörnäisten Suvilahdessa. Tuolloin kaupungissa oli kolmisenkymmentä pientä yksityistä sähkölaitosta, joita alettiin keskittää.

Suvilahden voimala, joka on jo pitkään antanut katon kulttuurille, on yhä paikallaan arkkitehtuurin ja rakennustekniikan merkkiteoksena. "Sitä katselemaan ei hevillä kyllästy", lehdistö kirjoitti rakennuksen valmistuttua. "60 metriä korkea savupiippu nielee kiwihiilen savun melkein kokonaan, joten uuden sähkölaitoksen läheisyydessä ei suinkaan tarvitse sawuun tukehtua."

Suvilahden tehtävä oli alkuun Helsingin katujen, kotien ja laitosten valaiseminen. Sivutuotteena tuli ilmansuojelu: hajanaisten sähkölaitosten noki tapasi liata perheenemäntien pyykit.

Suvilahden rakennuspäällikkö ja sähkölaitoksen ensimmäinen toimitusjohtaja oli Bernhard Wuolle, joka myöhemmin toimi Valtionrautateiden pääjohtajana, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä sekä yleisen koneopin ja teollisuustalouden professorina. Kaupungin luottamustoimissa hän vaikutti muun muassa teollisuuslaitosten lautakunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana.

Wuolle oli Keski-Euroopasta opin hakenut sähköistyksen auktoriteetti. Jo vuonna 1913 hän ehdotti, että Helsingissä tutkittaisiin nopeasti sähkön ja lämmön yhteistuotannon mahdollisuudet. Ensimmäinen maailmansota tuli vastaan, tuli talouspula ja toinenkin maailmansota; kaukolämmön aika koitti vasta 1950-luvulla.

Kaukolämpöön siirtyminen on ollut yhtä lailla suuri ilmansuojeluhanke kuin sähköntuotannon keskittäminen. Nyky-Helsinki on 90-prosenttisesti kaukolämmitetty, ja lämmön ja sähkön yhteistuotanto on tehokas tapa saada polttoaineesta irti energia. Se onnistuu yli 90-prosenttisesti, kun erillistuotannossa jäädään runsaaseen 50 prosenttiin. Helsingin Energia on pystynyt käyttämään tiiviin kaupungin edullisia tuotanto- ja jakeluolosuhteita myös kaukojäähdytykseen ja lämmön talteenottoon jätevedestä.

Saavutuksista huolimatta hiilikasa nousee huutomerkkinä Hanasaaren rannassa. Salmisaaressa hiili on kalliosiiloihin kätkettynä.

Ilmansuojelun jälkeen on törmätty välttämättömyyteen torjua ilmastonmuutosta hiilidioksidipäästöjä karsimalla. Helsingin on lisättävä uudistuvien energialähteiden käyttöä: hiiltä on jatkettava biopolttoaineilla, tuulivoimavarauksia toteutettava ja vesivoima säilytettävä. Helsingin Energia on myös suuri ydinvoimaosakas Olkiluodossa.

Ilmaston ja huoltovarmuuden vuoksi Helsinki tarvitsee laajan kirjon energialähteitä. Aika ajoin esiin nouseva ehdotus hiilen korvaamisesta puulla ei edusta realismia: jo kuljetusten takia Suomessa on syytä löytää puulle parempaa käyttöä kuin polttaminen Helsingissä.

Helsingin Energian liikeylijäämä on viime vuosina ollut liki 300 miljoonan euron luokkaa. Se on tärkeä tuloerä kaupungin palvelujen rahoittamisessa. Yksityiselle veronmaksajalle on merkitystä sillä, että Energia kerää tuottoja myös yrityksiltä ja laitoksilta.

Voi olla, että lähitulevaisuudessa Helsingin Energiasta pitää Euroopan unionin linjausten takia tehdä osakeyhtiö. Se tietää joutumista yhteisöverolle, jonka seurauksia pystyttäneen kuitenkin kohtalaisesti hallitsemaan.

Helsingin Energian pitää säilyttää kiinteä yhteys kaupungin kunnallishallintoon ja -demokratiaan, sillä energiahuolto on saumaton osa kaupunkirakentamista ja kaupunkilaisten arkea.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi