Hiilinielut on tärkeä saada osaksi ilmastosopimusta

Mitään merkittävää päästölähdettä ei tulisi jättää ilmastosopimuksen ulkopuolelle.

Yksi ilmastoneuvottelujen monista kiperistä kysymyksistä on se, millainen rooli maaperän, merien ja kasvillisuuden muodostamille hiilinieluille annetaan uudessa ilmastosopimuksessa. Metsäisille maille on tärkeää, mitä metsien muodostamista hiilinieluista päätetään Kööpenhaminassa joulukuussa.

Nykyinen ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja, edellyttää, että maat suojelevat ja lisäävät metsien ja muun biomassan sekä muiden ekosysteemien muodostamia hiilivarastoja ja lisäävät hiilinieluja.

Sen ratifioineet teollisuusmaat raportoivat sopimusta valvovalle sihteeristölle metsänhävityksestä eli metsän muuttamisesta muun maankäytön tarpeisiin. Metsän hävitys lasketaan Hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) määrittämillä kertoimilla päästöksi, jonka voi korvata jollakin Kioton pöytäkirjassa mainitulla toimella.

Hallitus päätti vuonna 2006, että Suomi ryhtyy korvaamaan rakentamisen, teiden perustamisen ja pellonraivauksen aiheuttamaa metsäkatoa metsiemme nieluilla. Lisäksi Suomi saa Kioton pöytäkirjan mukaan laskea pienen nielun päästöjen korvaukseksi.

Nielujen sovittaminen varsinaisten päästövähennysten yhteyteen on vaikeaa. Suomalaisten huolena on, että Kööpenhaminassa käy niin kuin 12 vuotta sitten Kiotossa, jossa niistä päätettiin viimeisenä. Ratkaisun jääminen viime hetkeen lisäisi sen arvaamattomuutta.

Jotta uuden ilmastosopimuksen tavoite, maapallon lämpötilan nousun pysäyttäminen kahteen asteeseen, voisi toteutua, kaikkien eniten päästöjä aiheuttavien maiden on sitouduttava siihen. Mitään merkittävää päästölähdettä ei myöskään tulisi jättää sopimuksen ulkopuolelle.

Vuonna 2007 Balin ilmastokokouksessa päätettiin aloittaa valmistelut kehitysmaiden eli lähinnä tropiikin metsäkadon rajoittamiseksi. Tämä lähes viidenneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä tuottava päästölähde otettiin kehitysmaiden aloitteesta neuvotteluihin mukaan. Tavoitteena on pysäyttää metsäkadon eteneminen ja metsien tilan huononeminen sekä saada metsäpinta-ala kasvuun lähivuosikymmenten kuluessa.

Suomi on jo vuosia edistänyt kestävää metsätaloutta monissa kehitysmaissa. Keskeinen tavoite on säilyttää metsät niin, että ne tuottaisivat paikalliselle väestölle monipuolista hyötyä, sekä palauttaa jo hävitetyt metsät.

On epäilty, että nielujen mukaan ottaminen ilmastoneuvotteluihin vaarantaa varsinaisten päästövähennysten toteutumisen ja että metsävaltiot pyrkivät ajamaan vain omaa etuaan. On myös esitetty, että metsien ja maaperän hiilivarastoista ei ole riittävästi tietoa ja että hiilinieluihin liittyvien toimien vaikutuksia on vaikea arvioida.

Vaikuttaa siltä, että nielujen asema ymmärretään, jos puhutaan esimerkiksi pellon tai muun puuttoman maan metsittämisestä: kasvava puusto sitoo ilmakehän hiiltä, kunnes puuston kasvu päättyy. Sen sijaan aina ei ymmärretä, että jo olemassa olevat metsätkin sitovat kasvaessaan ilmakehän hiiltä, kunnes niiden kasvu päättyy.

Hiilinielut eivät kestä ikuisesti, ja niiden pysyvyydessä on riskinsä. Esimerkiksi Kanadassa metsäpalot ja hyönteistuhot ovat ajoittain pienentäneet nielua. Ruotsissa myrsky kaatoi vuonna 2005 niin paljon metsää, että nielu kutistui miltei olemattomiin. Metsäpalot ovat monilla alueilla suurin metsiä ja niiden muodostamia nieluja uhkaava ilmiö. Nämä ilmiöt monimutkaistavat nielujen asemaa ilmastopolitiikassa.

Suomen metsien sisältämä hiilinielu säilyy mallilaskelmien ja puun käytölle asetettujen tavoitteidenkin toteutuessa ainakin 2050-luvulle. Tällä hetkellä nielu vastaa noin 33:a miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Suomen kasvihuonekaasupäästöt kokonaisuudessaan ovat noin 80 miljoonaa tonnia.

Vaikka metsien nielun koko näyttäisi laskelmien mukaan pienenevän ensi vuosikymmenellä noin 20 miljoonaan tonniin, se olisi kuitenkin edelleen suuri ja kasvaisi jälleen seuraavien vuosikymmenten aikana.

Pelkästään lukuja katsomalla saattaa näyttää siltä, että Suomi voisi hoitaa suuren osan päästöjen vähennyksistä metsien nieluilla. Tähän ei kuitenkaan ole pyritty, vaan Kioton pöytäkirjan neuvotteluista asti Suomi on pyrkinyt siihen, että myös varsinaisia päästöjä vähennetään kunnianhimoisesti. Tavoitteena on ollut, että nieluille varataan rajattu asema ilmastopolitiikassaa.

Kioton pöytäkirjassa ei sovittu riittävän yhtenäisiä perusteita maiden oikeudelle käyttää nieluja päästöjen korvaamiseen. Oikeudenmukaisempaa olisi käyttää laskentamenetelmää, jossa tietty osa todennetusta nielusta saataisiin käyttää hyväksi ilmastotavoitteen toteuttamisessa. Näin myös tropiikin metsäkato voitaisiin vaihtaa kestäväksi, hyvinvointia ja monimuotoisuuden suojelua edistäväksi metsätaloudeksi.

Jos Kööpenhaminassa saavutetaan sopimus, johon kaikki eniten ilmastoa kuormittavat maat sitoutuvat, EU:n jo päätetty päästövähennys – 20 prosenttia vuonna 2020 verrattuna vuoden 2005 tasoon – nostetaan 30 prosenttiin. Tuon tavoitteen toteuttamiseen tarvitaan Euroopan metsänieluja.

Ilmastoneuvotteluissa käsitellään myös maatalouden päästöjen vähentämistä sekä mahdollisuuksia lisätä viljelymaan hiilivarastoja. Yhdysvalloissa on valmistumassa Gracenet-työkalu, jonka avulla viljelijät voivat saada seikkaperäisen ohjeen ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta parhaista viljelymenetelmistä.

Sillä, mitä hiilinieluista Kööpenhaminassa päätetään, on ratkaiseva merkitys globaalille luonnonvarapolitiikalle. Mahdollisuudet saada aikaan kannustava ratkaisu nieluista ovat olemassa. Lähiviikkoina nähdään, miten tässä onnistutaan.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi