Huono-osaisuus voi siirtyä perintönä lapsille

Samalla kun tuloerot kasvavat, todennäköisesti köyhyydenkin siirtyminen sukupolvelta toiselle voimistuu.

Sosiaalisen aseman tiedetään periytyvän jossain määrin kaikissa yhteiskunnissa. Hyväosaiseksi syntyminen edistää hyväosaiseksi päätymistä. Periytyminen on vähäisempää Pohjoismaissa, joissa tuloerot ovat pienet. Niissä vanhempien tulotaso selittää 15–20 prosenttia lasten tulotasosta mutta Yhdysvalloissa ja Britanniassa jopa puolet.

Se, minkä verran vanhempien sosiaalinen asema enteilee lapsen tulevaa asemaa, heijastaa sitä, kuinka tasa-arvoiset mahdollisuudet kyseinen yhteiskunta pystyy jäsenilleen tarjoamaan. Mitä pienempi merkitys vanhempien taustalla on, sitä tasa-arvoisemmat mahdollisuudet jälkikasvulla on menestyä elämässään omin ponnisteluin ja valinnoin. Toisin sanoen: mitä vähemmän taustalla on merkitystä, sitä tasa-arvoisempi on yhteiskunta.

Hyväosaisuuden ohella myös huono-osaisuus voi periytyä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) on tutkittu monipuolisesti huono-osaisuuden eri muotojen esiintymistä, yleisyyttä ja siihen liittyviä tekijöitä. Yhdeksi näkökulmaksi on viime vuosina vakiintunut sosiaalinen periytyvyys. Tutkimus osoittaa, että huono-osaisuuden periytymistä on ainakin kahdensuuntaista: toinen liittyy toimeentulo-ongelmiin ja toinen terveysongelmiin.

Suomella on käytössään ainutlaatuinen tietojärjestelmä, jonka kivijalan muodostavat ajantasaiset ja luotettavat tutkimusrekisterit. Eri tietoja yhdistämällä on mahdollista arvioida yhteiskuntamme kehitystä ja laadukkuutta. Yhtenä laadun mittarina voidaan pitää sitä, takaako neuvola- ja koulujärjestelmä lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet edetä oman lahjakkuutensa ja ahkeruutensa varassa.

Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että vielä on kehitettävää. Väestöryhmien eriytyminen on monimutkainen sosiaalinen prosessi, johon on monta syytä. Tämä monisärmäisyys unohtuu helposti, kun tutkimuksista tehdään yksioikoisia päätelmiä.

Varsinkin kansainvälisessä keskustelussa esitetään usein, että yksi syy niin sanottuun riippuvuuskulttuuriin on huono-osaisuus. Riippuvuuskulttuurilla tarkoitetaan sitä, että tukiperheiden lapset oppivat elämään sosiaalitukien varassa. Näin toimeentulotuki vahvistaakin sitä ilmiötä, jonka sen on tarkoitus poistaa.

Riippuvuuskulttuuriin kriittisesti suhtautuvien mielestä toimeentulotuen varassa eläminen sukupolvesta toiseen on osa laajempaa mekanismia, jossa vanhempien toimeentulo-ongelmat ja köyhyys siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Suomessa köyhyyden ja riippuvuuden toimeentulotuesta siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on kansainvälisesti tarkasteltuna alhaista pohjoismaista tasoa: pienituloisista tai toimeentulotukea saavista perheistä tulevilla nuorilla on noin kaksinkertainen riski päätyä itsekin pienituloiseksi tai toimeentulotuen saajaksi.

Maiden välisiä vertailuja on tehtävä varovasti, sillä ne saattavat kuvastaa sosiaaliturvajärjestelmien eroja. Näyttää kuitenkin siltä, että periytyvyydessä Suomi sijoittuu samaan joukkoon muiden pienten tuloerojen maiden kanssa.

Väestön tulo- ja muut hyvinvointierot ovat kasvaneet selvästi viime vuosina, joskin talouden taantuma on hieman hidastanut tätä kehitystä. Köyhyysriskirajalla elää tuoreimpien tietojen mukaan 700 000 suomalaista. Samalla kun tuloerot kasvavat, todennäköisesti myös köyhyyden siirtyminen sukupolvelta toiselle voimistuu.

Sosiaalisen aseman periytyvyyteen näyttävää vaikuttavan moni tekijä. Yksi niistä on terveys. Sen merkitystä periytyvyyteen on tutkittu muun muassa sellaisista perheistä, joita on kohdannut vanhemman sairastuminen. Lähtökohtana oli ajatus, että sisaruksia yhdistää joukko sosiaalisia ja biologisia tekijöitä, joten vertaamalla heitä muihin samanikäisiin voidaan tarkastella myös perheen terveyden merkitystä.

Tutkimuksessa verrattiin sitä, missä määrin vanhemman sairastumisen kokeneet sisarukset poikkeavat muista samanikäisistä sosiaalisen aseman periytyvyyden suhteen. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että etenkin isän äkillinen kuolema lasten ollessa pieniä voi heikentää selvästi lasten mahdollisuuksia saavuttaa perhetaustaansa vastaava sosiaalinen asema.

Vanhemman terveys siis näyttää vaikuttavan siihen, periikö lapsi vanhempiensa sosiaalisen aseman. Tämä viittaa siihen, että aikuisilla havaittavat sosiaaliryhmittäiset erot terveydessä ovat paitsi seurausta eriarvoisuudesta myös osittain syy eriarvoisuuteen.

Lapsuuden muillakin elinoloilla on todettu olevan yhteys myöhempään koulutusuralla etenemiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi perheessä esiintyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä vanhempien ero.

Sukupolvesta toiseen siirtyvän huono-osaisuuden syitä tunnetaan vielä huonosti, mutta jo nyt tiedetään, että kierteen katkaiseminen vaatii monialaisia toimia. Ilmiön syyt ovat moninaiset, ja on vain vähän näyttöä siitä, että sosiaaliturvan varaan jääminen periytyisi kulttuurisesti.

Riittävä ja kattava perusturva ehkäisee sukupolvelta toiselle siirtyvää köyhyyttä tehokkaasti. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan muitakin tukitoimia, kuten puuttumista sosiaalisiin eroihin terveydessä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi