Huonosti käyttäytyvä eliitti

Kuka tilaisi työpaikalleen yritysvalmentajan, joka syyttää ihmisiä laiskoiksi ja epärehellisiksi?

Yhdysvalloissa niin ei tekisi kukaan. Amerikkalaisilla on vähän erilainen käsitys siitä, mikä saa ihmiset uskomaan itseensä huonoinakin aikoina.

Toisin on Suomessa. Maan tunnetun motivaatiovalmentaja Jari Sarasvuo julisti heinäkuussa Suomi-areena-tapahtumassa, että suomalaiset – siis tavalliset suomalaiset – ovat sodassa sivistystä ja ahkeruutta vastaan. Sarasvuon mukaan vain bisneksessä toimitaan moraalisesti.

Suomessa tällaisista puheista saa raikuvat aplodit. Kukaan ei huomaa, että ihmisten haukkuminen ja motivoiminen ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Eliitin puhetavaksi on viime vuosina vakiintunut kansan halventaminen.

Samaisella Porissa pidetyllä eliitin kesäleirillä kansaa läksytettiin kateudesta, laiskuudesta, juoppoudesta ja negatiivisuudesta.

Syksyn mittaan eniten on ollut esillä Nordean ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos. Hän on syyttänyt suomalaisia työtä vieroksuviksi marisijoiksi, vaikka juuri hänen johtamansa yhtiöt ovat ilmoittaneet irtisanovansa satoja suomalaisia.

Nuorempaa polvea edustava tuore kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) on nopeasti oppinut eliitin tavoille. Kulttuuriministeri ei tietenkään voi ehtiä joka paikkaan. Mutta kun Arhinmäki jätti heti Musiikkitalon avajaisten jälkeen väliin myös Sibelius-Akatemian avajaiset, olisi ollut paikallaan osoittaa vähän arvostusta köyhille musiikinopiskelijoille ja edes muodon vuoksi pahoitella kiireitään. Sen sijaan hän on äyskinyt asiaa kysyneille toimittajille ja antanut samalla ymmärtää, että klassisen musiikin rahoitusta sietäisi vähentää.

Nyt vähän respektiä, Paavo ja Björn. Se ei edes maksa mitään.

Toisinaan työntekijöitä täytyy irtisanoa tai kulttuurimäärärahoja on syytä jakaa uudella tavalla. Mutta juuri silloin pitäisi olla kohtelias ja kunnioittava niitä kohtaan, jotka joutuvat kärsimään ilman omaa syytään.

Välillä tuntuu siltä, että eliitti on lakannut uskomasta tavallisen pienen ihmisen arvokkuuteen.

Oikein hätkähdin, kun olin Koiton laulun ja Palefacen yhteisessä konsertissa Helsingin juhlaviikoilla. Kuorolaulujen sanoitukset kertoivat tavallisista, kauppakassia kantavista ihmisistä kauniisti ja arvostavasti. Tajusin, etten ollut kuullut sellaista pitkään aikaan missään.

Tilalle on tullut eliitin vihapuhetta, joka kohdistuu rivien välissä erityisesti naisiin. Viime aikoina pomopiireissä on ollut muodikasta väittää kaikenlaista työajan lyhentämistä laiskuudeksi. Tilastot kertovat, että lyhennettyä työviikkoa ja vuorotteluvapaita käyttävät pääosin naiset ja ne liittyvät usein lasten tai omaisten hoitamiseen. Tätäkö pitäisi pyytää anteeksi?

Myös klassisen musiikin vähättely saattaa liittyä siihen, että sen opiskelijoissa ja harrastajissa on enemmän naisia kuin miehiä.

Merkillistä on myös se, että suomalaisia arvostellaan laiskuudesta ja kateudesta, vaikka juuri nämä paheet meiltä nimenomaan puuttuvat. Työmoraali – eli ahkeruus – on Suomessa vähän liiankin kovaa ja ankaraa. Kateus taas estää monessa maailmankolkassa kaiken yritteliäisyyden, kun naapurit polttavat taimitarhat ja myyntikojut. Ei Suomessa sellaista tapahdu.

Tuskin eliitti itsekään uskoo näihin puheisiin. Nehän ovat viihdettä. Jokainen, joka on hoitanut pieniäkään päällikkötehtäviä, tietää, että alaiset käyvät joskus hermoille. Pomon on pakko sietää vahvoja persoonia ja omia riittämättömyyden tunteitaan. Sen vuoksi yritysmaailman helppoheikit haukkuvat työntekijöitä yritysjohdon viihdeseminaareissa ja saavat siitä hyvää palautetta.

Näitä pomoportaan terapiapuheita ei kuitenkaan kannattaisi päästää julkisuuteen. Ei ainakaan juuri nyt, kun ajat alkavat oikeasti olla huonoja.

Kun pelko omasta toimeentulosta leviää, ihmiset alkavat ottaa kaiken henkilökohtaisesti. Lomautetulla on aikaa lukea lehtiä. Häntä laiskuuspuheet eivät naurata. Ajattelematon herjanheitto voimistaa epäoikeudenmukaisuuden tunteita ja katkaisee keskusteluyhteyksiä.

Pohjimmiltaan tämä pomoportaan vihapuhe palvelee samaa tarkoitusta kuin perussuomalaisten "maahanmuuttokritiikki". Molemmissa on kyse siitä, että kasvottomalle talouskehitykselle yritetään löytää syyllisiä, vaikka kaikki tietävät, ettei niitä löydy. Suomea ei uhkaa ihmisten moraalittomuus vaan kansainvälinen talouskriisi.

Hallitus osti kalliilla veroratkaisuilla rauhaa työmarkkinoille, kun se lupasi uudessa budjettiesityksessä keventää sekä palkansaajien verotusta että yritysten maksamaa yhteisöveroa. Myös perusturvaan on tulossa pieniä parannuksia. Suomalaisilla on nyt kaikki mahdollisuudet selvitä talousvaikeuksista talkoohengessä ja ilman ristiriitojen kärjistymistä.

Kunhan pomot vain lopettaisivat provosoimisen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi