Ilmastopaketin tarve kasvaa, samoin paketoinnin vaikeus

Viime maanantaina kohtasivat tarve ja mahdollisuudet, kun Maailman luonnonsäätiö WWF esitteli ilmastonmuutosta koskevan raporttinsa, ja EU:n ympäristöministerit pohtivat unionin edellytyksiä saada aikaan ilmastopaketti vuoden loppuun mennessä. Maanantain saldo oli se, että tarve kasvaa, mutta mahdollisuudet pienenevät.

WWF:n raportin mukaan ilmastonmuutoksen vauhti kiihtyy ja lämpenemisen vaikutukset ylittävät jo aiemmat tieteelliset arviot. Pohjoisten jäätikköjen sulaminen on 30 vuotta edellä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ennustamaa aikataulua, meren pinnan nousu voi ylittää kaksinkertaisesti IPCC:n arviot ja hirmumyrskyjen todennäköisyys kasvaa nopeasti. Kansainväliseltä yhteisöltä vaaditaan siis entistäkin voimakkaampia ja nopeampia toimia kasvihuonepäästöjen rajoittamisessa, WWF tiivisti.

Samaan aikaan kansainvälisen yhteisön eurooppalainen siipi, EU, piti ympäristöministereiden kokousta Luxemburgissa. EU:n tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä hiilidioksidipäästöjen määrä on vähentynyt ainakin 20 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna, 20 prosenttia kokonaisenergiasta otetaan uusiutuvista energianlähteistä ja energiankäyttöä on tehostettu 20 prosenttia.

Peruslähtökohta – syy koko touhulle – on se, mihin WWF:nkin siteeraama IPCC viittaa: nopeasti aloitetut vastatoimet maksavat maailmantaloudelle, mutta vähemmän kuin se, että mitään ei tehtäisi.

Ilmastopaketin teko ei Luxemburgissa edistynyt, eikä viime viikon EU-huippukokouskaan saanut sitä eteenpäin. Kaikki maat kyllä lupasivat huippukokouksessa pyhästi, että hankkeesta ei luovuta, mutta samalla monet valmistautuivat käyttämään veto-oikeuttaan, jos uusia kansallisia myönnytyksiä ja poikkeuksia ei heru.

Vastarinnan kärkenä olivat Italia ja Puola, jotka uhkasivat käyttää veto-oikeuttaan. Hieman vaimeampaa kritiikkiä kuului lähes kaikilta vuonna 2004 unioniin hyväksytyiltä itäisen Keski-Euroopan mailta.

Ilmastopaketille on käynyt kuten hitaasti eteneville unionihankkeille toisinaan käy: maailma muuttuu aikeiden edellä. Finanssikriisi iski kesken uutteran valmistelun ja nyt kriisi ulottaa lonkeroitaan reaalitalouden puolelle. Talouden alamäki tulee epäilemättä rasittamaan eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia sekä kasvattamaan työttömien määrää. Ilmastopaketin toteuttaminen merkitsisi – vaikkakin ehkä vasta vuosien päästä – lisäkustannuksia taloudelle. Kävi niin, että kalliiksi tiedetyn paketin hinta pompahti entistäkin hintavammaksi, ja paketin tekijä alkoi empiä.

EU:n kunnianhimoinen tavoite on ollut se, että Eurooppa menee edeltä ja houkuttelee muut maat ja maanosat perässään ilmastonsuojelutöihin. Nyt into mennä aukomaan latua heikkenee, sillä jos EU:n ulkopuolella – Yhdysvalloissa ja Kiinassa erityisesti – himo ilmastotalkoisiin on ollut jo lähtökohtaisesti Eurooppaa heikompaa, globaalit talousvaikeudet jäähdyttävät halun todella vähiin. Ja jos kasvihuonepäästöjen vastaisesta taistelusta puuttuvat pahimmat saastuttajat, lopputulos on itse asian kannalta laiha mutta eurooppalaiselle taloudelle vakava: se heikentää mantereen kilpailukykyä ja siirtää raskasta teollisuutta sinne, missä saastuttamisesta ei rangaista.

EU saanee kyllä ilmastopakettinsa valmiiksi, mutta sen sisältö tuskin on alkuperäinen: kansalliset poikkeukset ja "erityisolosuhteet" joudutaan ottamaan huomioon. Mutta kelpaako moinen porsaanrei'illä ryyditetty, vähän lysähtänyt paketti muille mantereille esikuvaksi ja houkuttimeksi? Jos ei, ilmastonsuojelu-urakka jää suhdanteiden vangiksi, kun taas kasvihuoneilmiö WWF:n raportista päätellen etenee entistäkin nopeammin. Tarpeen ja mahdollisuuksien välinen kuilu kasvaa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi