Iran tuhoaa mahdollisuutensa rauhanomaiseen muutokseen

Kaksi viikkoa jatkunut kuohunta Iranissa on, pinnalta katsoen, laantumaan päin. Pidätykset ja pelotteluun tähtäävä voimankäyttö tehoavat. Tapahtumat jättävät kuitenkin pysyvän jäljen yhteiskuntaan – huipulta ruohonjuuritasolle asti.

Iranin korkein johtaja, ajatollah Ali Khamenei, on peruuttamattomasti vahvistanut presidentinvaalien virallisen tuloksen, kovan linjan vanhoillisen Mahmud Ahmadinejadin voiton. Vaalien todellinen kulku jäi selvittämättä, mutta huomattava osa äänestäjistä epäilee Ahmadinejadin menestystä vilpilliseksi.

Islamilainen tasavalta perustettiin 30 vuotta sitten maallisen tyrannian murskaamiseksi. Kansan tahtoa – järjestelmän tiukoissa rajoissa – kunnioittavat vaalit ovat tähän asti olleet iranilaisille puolet tasavallan legitimiteetistä; viime viikot ovat jättäneet tilalle hämärän aukon.

Iranin valtaryhmien erimielisyydet ovat entistä näkyvämpiä. Khamenein on vastedes vaikea esiintyä kiistoista irrallisena erotuomarina. Osa valtiorakenteista erillään pysyttelevistä arvostetuista uskonoppineista on kärkevästi puolustanut mielenosoittajia. Jopa parlamentin konservatiivinen puhemies, Ahmadinejadin entinen tukija Ali Larijani, on arvostellut turvallisuusjoukkojen ja valtion tiedotusvälineiden toimia.

Uudistusmielisten ehdokasta Mir Hossein Musavia vaaleissa tukenut entinen presidentti Ali Akbar Hashemi Rafsanjani ei kurinpalautuksesta huolimatta menetä korkeaa asemaansa virallisessa valtahierarkiassa. Hän johtaa kansanvaalilla valittua uskonoppineiden asiantuntijakokousta, jolla on muodolliset valtuudet jopa valvoa Khamenein työtä.

Rafsanjani on henkilönä ristiriitainen. Liittoutuminen uudistusmielisten kanssa ei tee hänestä kirkasta demokraattia. Hän on islamilaisen tasavallan huippuvirkojen veteraani, joka on viime vuodet taistellut heikkenevän vaikutusvaltansa säilyttämiseksi ja löysi uuden lupaavan roolin Ahmadinejadin tapaisten radikaalien vastavoimana.

Entisen pääministerin Musavin edellytykset koota uudistuksia haluava kansanosa järjestyneeksi voimaksi ovat kyseenalaiset. Hän ei voi liikkua eikä viestiä vapaasti, ja hänen puheillaan käyneitä ihmisiä on aikailematta pidätetty. Osa radikaaleista uudistajista pitää häntä liian valmiina kompromisseihin, joista eri valtaleirien johtajat tiettävästi ovat kulissien takana neuvotelleet.

Dramaattisen vaalikapinan jälkeen Iranin johdon on mahdotonta väittää, että muutosten vaatiminen olisi mitättömän ääriryhmän hälinää. Jos vastalauseet edelleen tukahdutetaan viime päivien jyrkkyydellä, suljetaan jälleen yksi mahdollisuus toteuttaa välttämättömät uudistukset rauhanomaisesti.

Saman suuntaisia virheitä tehtiin jo vuosia sitten, kun Iranin turvallisuuskoneiston käsiin annettiin mittava talouselämän lohko. Tällainen linnake varjelee itsevaltaista järjestelmää etujensa nimissä viimeiseen asti.

Iranin johto sulki hyödyllisen kanavan myös typistäessään parlamentin edustavuutta. Kahdessa viime vaalissa valtionjohto hylkäsi jo ennen äänestystä parituhatta ehdokasta, ennen kaikkea uudistusmielisiä.

Islamilaisen tasavallan mutkikkaassa järjestelmässä on aineksia sekä rajuun pakkovaltaan että tasapainoa etsivään sovitteluun. Iran itse on varmin häviäjä, jos raakuus ja valheet saavat yliotteen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi