Iranin vaalit päästivät muutoksen paineen näkyville

Iranin itsevaltainen nykyjärjestelmä luotiin 30 vuotta sitten radikaalien šaahinvallan vastustajien ja uskonoppineiden vallankumouksessa. Valtaenemmistö väestöstä ja kolmannes äänioikeutetuista on syntynyt kumouksen jälkeen. Kasvava osa iranilaisista haluaa tukahduttavaan järjestelmään muutoksia.

Myrskyisästi päättynyt presidentinvaali oli osoitus muutoksen halusta ja samalla maan johdon peloista tämän halun edessä.

Virallisen vaalituloksen rehellisyys jää oletusten varaan.

Voittajaksi julistetulle nykyiselle presidentille Mahmud Ahmadinejadille laskettiin melko tarkkaan sama osuus äänistä kuin edellisissä vaaleissa vuonna 2005. Hänellä on kiistatta kannatusta vanhoillisten uskovaisten ja köyhien keskuudessa. Suuri osa uskonoppineista sekä turvallisuus- ja virkamieseliitistä näkee hänessä etujensa turvaajan. Osa kansasta arvelee, että Ahmadinejadin rehvakas lännenvastaisuus tuo Iranille kunnioitusta maailmalla.

Uudistusmielisten pääehdokas Mir Hossein Musavi sai kampanjansa lentoon vasta joitakin viikkoja ennen vaalipäivää mutta keräsi nopeasti kiihkeän innostuneita tukijoita kaupunkinuorison ja koulutettujen naisten joukosta. Hänen sallittiin huomiota herättävästi arvostella Ahmadinejadia televisiossa, mikä saattoi olla ylimmän valtiojohdon näpäytys omapäiselle presidentille.

Vaalituloksen vääristelystä ei riippumattomien tarkkailijoiden puuttuessa ole suoria todisteita, epäilyjä kylläkin. Viranomaiset julkistivat tuloksen hätäisen nopeasti, vaikka tavallisesti vaalikomissiolle annetaan tuloksen tarkistamiseen muutamia päiviä ja ääniä oli vilkkaan osanoton ansiosta laskettavina tavallista enemmän.

Musavin mukaan vaalit eivät sujuneet laillisesti ja niin kutsutun valvojien neuvoston pitäisi mitätöidä väitetty tulos. Neuvosto on luvannut harkita Musavin pyyntöä, mutta Iranin todellinen johtaja, uskonoppinut Ali Khamenei, kiirehti jo viikonvaihteessa hyväksymään Ahmadinejadin voiton.

Vaalien jälkeinen protestiliikehdintä on nujerrettu kovin ottein. Mielenosoittajia on piesty raa'asti, oppositiopoliitikkoja pidätetty varoitukseksi ja kansalaisten viestintäyhteyksiä häiritty.

Johdon paniikista voi päätellä, että huipulla ei niinkään pelätä Musavia itseään kuin uudistusmielisten aikaansaamaa kansanliikettä ja keskinäiset riitansa hetkeksi unohtaneen opposition yhtenäistymistä.

Entinen pääministeri Musavi pääsi presidenttiehdokkaaksi valvojien neuvoston tiukan seulan lävitse. Hän oli luomassa vuoden 1979 hallintojärjestelmää ja sanoo edustavansa sen alkuperäisiä periaatteita. Kampanjassaan Musavi lupasi parantaa naisten asemaa ja maltillistaa ulkopoliittista sanankäyttöä, mutta länsimaista yhteiskuntamuotoa tai Iranin ydinohjelman leikkaamista hän ei ajanut.

Musavia tukivat vaaleissa arvovaltaisetkin tahot, kuten entiset presidentit Ali Akbar Hashemi Rafsanjani ja Mohammad Khatami. Jos vaalien jälkeinen kurinpalautus ulottuisi myös heihin, kyse olisi todella jyrkästä käänteestä Iranin sisäisissä oloissa.

Iranin sotilaalliseksi epäillyn ydinohjelman kannalta presidentinvaalit eivät olleet ratkaiseva tapahtuma. Neuvottelut ennen kaikkea Yhdysvaltain kanssa eivät tietenkään helpotu, jos Ahmadinejad saa jatkaa jyrkkiä puheitaan ja jos hänen asemansa laillisuus jää kyseenalaiseksi. Keskusteluyhteyden luominen Iranin johtoon tavalla tai toisella on kaikesta huolimatta edelleen välttämätöntä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi