Islannin tulisi ottaa käyttöön euro

Globaali finanssikriisi on iskenyt pahiten Islannin pieneen saarivaltioon. On selvää, ettei se selviä tilanteesta yksin.

Islannin esimerkki osoittaa, että myös euroalueen ulkopuolisten rahoituslaitosten riskit voivat realisoitua osin euromaiden hoidettaviksi.

Apua Islannille on jo ollut tarjolla. Se on neuvotellut Venäjän, Japanin, muiden Pohjoismaiden ja Kansainvälisen Valuuttarahaston IMF:n kanssa miljardien eurojen lainoista. IMF tarjonnee sille myös neuvojaan.

Mitä muuta Islannille voisi tarjota? Kannattaisiko Euroopan unionin ja Euroopan keskuspankin harkita vakavasti Islannin ottamista mukaan euro-maiden joukkoon?

Periaatteessa Islannista voisi tulla euromaa yksipuolisella euroistumisella (unilateral euroisation) jopa ilman EKP:n suostumusta. Islanti luopuisi omasta valuutastaan ottamalla euron käyttöönsä. Kierrossa oleva valuutta vaihdettaisiin euroihin valuuttavarannon turvin tai vaikka lainarahan avulla.

Tarvittavat eurot voidaan ostaa kansainvälisiltä valuuttamarkkinoilta, sillä euro on vapaasti vaihdettava valuutta. Pieni talous ei tarvitse kovin suurta määrää euroja käteisenä.

Islannin kruunujen sijaan maassa ilmoitettaisiin hinnat euroissa ja sen laillinen maksuväline olisi euro. Islannin euroistuneet rahamarkkinat kytkeytyisivät euroalueen rahamarkkinoihin euribor-korkojen kautta. Euroalueella määräytyvä euribor-korko olisi myös Islannin korko.

Islannin oma rahapolitiikka olisi näin luovutettu EKP:n käsiin, eikä Islannin keskuspankilla olisi mahdollisuutta vaikuttaa euroalueen rahapoliittisiin linjauksiin. Islannin keskuspankki voisi keskittyä pankkien valvontaan ja pyrkiä hoitamaan talouden likviditeettiä, mikä on yksipuolisen euroistumisen tapauksessa erityisen haasteellinen tehtävä.

Euro ratkaisisi Islannin valuuttakurssiongelmat. Islannin korkotaso laskisi eurokorkojen tasolle ja yhteinen raha kasvattaisi sen kansainvälistä kauppaa. Islannin talous kasvaisi suotuisasti.

Yhteisen rahan vaikutukset kansantuloon voivat olla huomattavat. On esimerkiksi arvioitu, että jos Puola liittyisi euroon, sen kansantulo voisi kasvaa kansainvälisen kaupan lisääntymisen johdosta yhteensä noin 20 prosenttia kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Kun huomioidaan koron lasku, on yhteisen rahan vaikutus talouden kasvuun vieläkin suurempi.

Valuutta-alueeseen kuuluvan maan talousšokkien tulisi olla samankaltaisia kuin muissa valuutta-alueen maissa. Islannin pieni ja joustava talous selvinnee kohtaamistaan häiriöistä, vaikka maan vientirakenne perustuu yksipuolisesti kalastukseen ja on muista euromaista poikkeava. Usein uusia kehittyviä euromaita haittaava kiihtyvä inflaatio ja kilpailukyvyn menetyskään eivät olisi suuri ongelma. Islanti on jo elintasoltaan keskimääräisen euromaan tasolla.

EKP on suhtautunut kielteisesti Islannin yksipuoliseen euroistumiseen. Euroopassa Kosovo ja Montenegro ovat ottaneet euron käyttöönsä ilman EU-jäsenyyttä.

Raha on myös politiikkaa. Ottamalla Islannin euroalueen jäseneksi EU pystyy kytkemään Islannin paremmin EU:n poliittiseen valtapiiriin. Laina Venäjältä taas etäännyttäisi Islantia EU:sta.

Yhdysvallat on ymmärtänyt valuuttakysymyksen. Se on suhtautunut myötämielisesti dollarin käyttöönottoon Latinalaisessa Amerikassa. Panama, El Salvador ja Ecuador ovat jo ottaneet dollarin käyttöön.

Euro on kansainvälinen valuutta dollarin lailla. EU ja EKP voisivat luopua kielteisestä kannastaan euroistumiseen ja antaa yhteisen rahan hyötyjen ulottua myös islantilaisten elämään. Tästä hyötyisivät lopulta kaikki.

Jos yksipuolinen euroistuminen ei edelleenkään ole mahdollista, tulisi Islannin aloittaa jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa. Tällöin Islannin on hyväksyttävä jäsenyyden ehdot, päästävä sopuun kalastukseen liittyvissä kysymyksissä ja pyrittävä lopulta täysivaltaiseksi rahaliiton jäseneksi EU:n jäsenmaana.

Kari.Heimonen@jyu.fi

Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi