Italian G8 oli vain kokous monien kokousten joukossa

Tuskin kukaan odotti ihmeitä rikkaiden maiden G8-ryhmän kokoukselta Italian L'Aquilassa, mutta tulokset olivat vielä odotuksiakin heikompia. Tämä on sääli, sillä maailmanlaajuisen talouskriisin oloissa olisi pitänyt löytää konkreettista voimaa ratkaisujen viemiseksi eteenpäin. Rikkaiden teollisuusmaiden G8-ryhmä alkaa tosin olla hiukan vanhanaikainen toimintamalli, sillä ryhmästä puuttuvat suuret nousevat taloudet, kuten Kiina, Intia ja Brasilia. Niiden edustajat olivat paikalla, mutta Kiinan presidentti Hu Jintao jätti kokouksen väliin kotimaansa levottomuuksien tähden.

G8-ryhmään kuuluvat Yhdysvallat, Britannia, Saksa, Ranska, Italia, Venäjä, Kanada ja Japani. Italian kokoukseen osallistui edustajia yli 40 maasta ja kansainvälisestä instituutiosta. EU:ta edustivat komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja puheenjohtajamaa Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt. Kokous päättyy tänään.

L'Aquilan maanjäristyskaupungissa pidetyn kokouksen isäntä Italian pääministeri Silvio Berlusconi on viime viikkoina ollut – jälleen kerran – kyseenalaisessa julkisuudessa avioeronsa sekä nuorille naisille virka-asunnossaan Roomassa ja huvilassaan Sardiniassa järjestämiensä juhlien johdosta. G8-kokous tuli Berlusconille hyvään aikaan, sillä hän saattoi toivoa, että L'Aquilan kokous toisi hänelle toisenlaista julkisuutta.

G8-ryhmän kokous oli jatkoa huhtikuussa Lontoossa järjestetylle ja onnistuneena pidetylle G20-ryhmän kokoukselle. Se pohjustaa tulevaa presidentti Barack Obaman isännöimää Pittsburghin huippukokousta. Toinen tärkeä loppuvuoden kokous on YK:n ilmastokokous joulukuussa Kööpenhaminassa. Kokouksessa mitataan, onko talouskriisi heikentänyt osanottajien halua pyrkiä tiukkoihin ilmastotavoitteisiin, joille EU on näyttänyt tietä. Toivottavasti vähin erin siirrytään siihen, että kokouksissa tehdään suositusten sijasta sitovia päätöksiä ja otetaan vähemmän ryhmäkuvia.

L'Aquilan kokous ei lupaa kovinkaan hyvää. Talouskriisistä puhuttiin, mutta siihen se jäi. Rikkaat maat saattoivat ilmaista huolensa Iranin ydinohjelmasta ja sen aiheuttamasta vaarasta alueen herkälle poliittiselle tilanteelle. Pakotteita luvattiin tarpeen vaatiessa kiristää syksyllä. Köyhille ja erityisesti Afrikan maille suunnattavaa apua aiotaan lisätä, mutta sekään ei ole paljon, sillä edellisetkin lupaukset ovat osin lunastamatta. Etenkin Italia on näyttänyt huonoa esimerkkiä toteuttamalla lupauksistaan vain murto-osan.

Ilmastonmuutos nähtiin kohtalonkysymyksenä maailman tulevaisuudelle. Euroopan unionilla on jo kunnianhimoinen tavoite leikata päästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. EU:lla saattaisi myös olla haluja kasvattaa tavoitetta vielä kymmenellä prosenttiyksiköllä.

G8-ryhmä ja tärkeimmät kehitysmaat onnistuivat sopimaan siitä, että lämpötilan nousu pysäytetään kahteen asteeseen, joka asiantuntijoiden mukaan on vielä siedettävissä eli ei vielä aiheuta ratkaisevia elinolojen muutoksia. Kokous ei kuitenkaan sopinut keinoista, joilla tämä tehdään. Juuri keinoista ja rahasta pitäisi voida sopia, sillä vasta ne veisivät asiaa periaatetasolta konkreettisiin ratkaisuihin. Kasvihuonekaasupäästöjä luvataan leikata koko maailmassa 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, ja G8-maat sitoutuvat leikkaamaan päästöjään 80 prosentilla.

Teollisuusmaat epäonnistuivat yrityksessään saada kasvutaloudet Intia ja Kiina mukaan päästötalkoisiin. Ne haluavat takeita rikkaiden todellisesta panostuksesta. Ilmastonmuutokseen vastaaminen ei ole vain rikkaiden teollisuusmaiden asia. Siihen pitää kaikkien osallistua.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi