Jalkaväkimiinoista rypäleaseisiin

Presidentti Tarja Halonen kiisti urheasti tuntevansa oloaan kiusaantuneeksi, kun hän yhdessä hallituksen kanssa teki päätöksen, että Suomi ei ole yli sadan maan joukossa allekirjoittamassa joulukuussa rypäleaseiden kieltoa koskevaa kansainvälistä sopimusta.

Jalkaväkimiinat kieltävän sopimuksen ulkopuolelle pitkäksi aikaa jäänyt Suomi joutuu päätöksensä takia uudelleen vähintäänkin kiusallisen kansainvälisen huomion kohteeksi. Rypäleaseet on nyt leimattu erityisen tuomittaviksi aseiksi ja jopa rinnastettu kemiallisiin aseisiin.

On kuitenkin pakko myöntää, että Suomella ei tässä tilanteessa ollut realistisesti ajatellen muuta vaihtoehtoa kuin olla allekirjoittamatta sopimusta.

Puolustusvoimien komentajan amiraali Juhani Kaskealan mukaan sopimukseen liittyminen pakottaisi Suomen hävittämään kaikki jo hankitut modernit kenttätykistön ammukset. Pelkästään jo hankittujen ampumatarvikkeiden hävittämisellä menetettäisiin Kaskealan mukaan arviolta kolmannes maavoimien ensi linjan hyökkäyksentorjuntakyvystä.

Rypäleasesopimuksen vaikutukset Suomen puolustuskykyyn olisivat siis monta kertaa vakavammat kuin henkilömiinat kieltävän sopimuksen, johon Suomi suostui liittymään vasta pitkän empimisen ja siirtymäkauden jälkeen.

Suomi on panostanut näin ollen toistamiseen sellaisiin aseisiin, jotka on sittemmin päätetty kieltää. Olisiko todella ennakkosuunnittelun puutetta, kun puolustusministeriössä ja ulkoministeriössä ei osattu lainkaan ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että oltiin hankkimassa sellaisia aseita, jotka voisivat kohta olla kiellettyjä?

Rypäleaseiden kieltämisestä viime kesänä saavutettu hyvin laaja kansainvälinen yksimielisyys tuli kieltämättä suurena yllätyksenä jopa sellaisille sopimukseen liittyville maille kuin Saksa, Ranska ja Britannia.

Suomi joutuu nyt perustelemaan ratkaisuaan uhkakuvilla, joita kohtaan ymmärtämys ehkä on kasvanut Georgian sodan jälkeen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi