Kansankodin asuntomarkkinat

Ruotsalaisille on ollut vuoden tarjolla ihan uusi asumismuoto: omistusasuminen kerrostalossa. Tosin ruotsalaiset ovat tarttuneet tähän täkyyn varsin varovaisesti. Ruotsin kerrostaloissa on nyt 48 omistusasuntoa.

Toki ruotsalaiset ovat voineet omistaa omakotitaloja ja huviloita, mutta kerrostaloissa asujilla on joko asumisoikeus vuokra-asuntoon (hyresrätt) tai omistusasumista läheisesti muistuttava hallintaoikeus (bostadsrätt).

Bostadsrättin voisi suomentaa asumisoikeusasunnoksi tai asunto-oikeudeksi, mutta se muistuttaa pikemminkin suomalaista omistusasuntoa. Asuntojen kauppa on vapaata, ja hinta määräytyy markkinoilla.

Juuri nyt asuntokauppa käy Ruotsissa sellaisilla kierroksilla, että keskuspankki varoittelee hintakuplasta.

Toisin kuin Suomessa bostadsrättit myydään huutokaupalla. Myynti-ilmoituksessa on vain asunnon lähtöhinta.

Isoin ero suomalaiseen omistusasumiseen on kuitenkin siinä, mitä asunnolleen saa tehdä ja mistä saa itse päättää. Asuntoa ei voi esimerkiksi vuokrata vapaasti. Siihen on saatava lupa talon kaikilta muilta asukkailta. Lisäksi vuokra-aikaa on rajoitettu, useimmiten vuodeksi kerrallaan ja enintään kolmeksi vuodeksi.

Taloyhtiön hallitus ottaa kantaa myös siihen, onko ostajaehdokas mieleinen ja voiko bostadsrättin omistaja siten myydä hänelle asumisoikeutensa.

Etenkin Tukholma on kuuluisa siitä, että asuntomarkkinoilla jylläävät ihan omat epäviralliset lakinsa. Syynä eivät ole vain bostadsrättit hankaline vuokraussääntöineen.

Varsinaisilla vuokramarkkinoilla on kahdet säännöt. Toiset ovat niille, jotka ovat jotenkin onnistuneet saamaan ihan oikean vuokrasopimuksen ja hyresrättin; toiset taas ovat niille, jotka ovat alivuokralaisia tai alivuokralaisten alivuokralaisia.

Vuokra-asunnot ovat taloissa, joissa on vain vuokra-asuntoja. Talot ovat kaupungin omistamien yhtiöiden tai yleishyödyllisten yhdistysten rakennuttamia.

Parhaillaan Tukholman vuokra-asuntoihin on 307 viikon jono. Ei siis ole mikään ihme, että tukholmalaisvanhemmille on täysin normaalia ilmoittaa lapsensa vuokra-asuntojonoon erittäin hyvissä ajoin.

Kymmenen vuoden jonotusaika on monien mielestä ihan tavallinen, varsinkin jos toivoo asuvansa keskustassa.

Hyvästä vuokra-asunnosta pidetään kiinni kaikin keinoin. Moni perhe sinnittelee asunnon sijainnin vuoksi aivan liian pienissä neliöissä.

Vuokraoikeuksilla käydään myös kiivasta vaihtokauppaa. Asuntojen vaihto on taidetta: ketjussa voi olla mukana useita ihmisiä, jotta kukin saisi mieleisensä.

Esimerkiksi kahdella keskustayksiöllä voi ensin saada neljä huonetta jostain vähän kauempaa, mutta etukäteen onkin jo sovittu, että asunto vaihdetaan vielä jonkun muun kanssa keskustakaksioon.

Ruotsissa on myös totuttu skandaaleihin, joissa selviää, että vuokra-asuntoja on sumeilematta diilailtu puoluetovereille.

Vuokra-asuntojono vetää, jos on vetääkseen. Koska jossain on joka tapauksessa asuttava, moni on pitkin hampain alivuokralaisena, vaikka se on epävarmaa, säädeltyä ja kallista.

Periaatteessa Ruotsissa jyllää tiukka vuokrasääntely. Vuokra-asuntoon saa ottaa alivuokralaisen, mutta samaan hintaan – tai huonekaluista voi periä hieman ylimääräistä. Ruotsin oikeuslaitoksen alla toimiva vuokralautakunta katsoo, että raja kulkee 4–5 prosentissa.

Mutta tämä on siis todellakin vain periaate.

Osa maksaa ensin pimeästi pyydetyt ylisuuret vuokrat mutta käräyttää sitten pois muuttaessaan vuokranantajansa vuokralautakunnalle ja saa siten – jos hyvin käy – maksamansa ylimääräiset takaisin. Ja varsinainen vuokralainen menettää kämppänsä.

Kun

kuntaministeri Mats Odell vuosi sitten lanseerasi kerrostalojen omistusasunnot, tavoitteena oli, että niitä rakennetaan vuosittain 3 000–5 000. Siihen on vielä matkaa. Viime vuonna uusia omistusasuntoja valmistui 17, kertoo Dagens Nyheter -sanomalehti.

Mutta nyt käynnissä on toinen iso muutos. Monet kunnalliset vuokrayhtiöt myyvät asuntojaan vuokralaisille – hyresrätteistä tehdään bostadsrättejä.

Koska ollaan Ruotsin asuntomarkkinoilla, sekään ei suju ilman skandaaleja.

Tukholmalaispoliitikko, joka istuu Tukholman kaupungin erään yleishyödyllisen vuokra-asuntoyhtiön hallituksessa, osti vastikään itselleen vuokra-asunnon 500 000 kruunulla eli noin 52 000 eurolla.

Kuukauden kuluttua kämppä oli myynnissä. Lähtöhintana oli 13,5 miljoonaa kruunua, 1,4 miljoonaa euroa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi