Kehitysmaat tarvitsevat apuamme

Maailmanlaajuinen talouskriisi on koskettanut Suomeakin monin tavoin, mutta valtion kehysbudjettiin sisällytettyjen kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausta on vaikea ymmärtää edes taantuman aikana.

Kuten YK, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja EU ovat yksimielisesti todenneet, myrskyn silmässä ovat ennen kaikkea köyhimmät kehitysmaat.

Monet kehitysmaat ovat riippuvaisia vientituloista, ulkomaisista investoinneista, turismituloista ja siirtotyöläisten rahalähetyksistä. Ne ovat myös hyvin haavoittuvia raaka-aineiden hintavaihteluille. Kehitysmaissa kriisi näkyy työttömyyden ja muuttoliikkeen kasvuna, köyhyyden syvenemisenä sekä yhteiskunnallisen epävakauden lisääntymisenä.

Talouskriisin seurauksena kehitysmaissa leimahtaneet levottomuudet ja konfliktit voivat laajeta tänne pohjoiseenkin. Väkivaltaisia konflikteja on pyrittävä ehkäisemään ennalta. Kehitysyhteistyön tehtävänä on vahvistaa turvallisuutta sanan laajassa merkityksessä.

Kuten YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan on todennut, "ei ole turvallisuutta ilman kehitystä, kehitystä ilman turvallisuutta eikä kumpaakaan ilman ihmisoikeuksien kunnioittamista".

Maailmanpankki on arvioinut, että taantuman vuoksi 46 miljoonaa ihmistä vajoaa äärimmäiseen köyhyyteen; alle kahdella dollarilla päivässä toimeentulevien joukko kasvaa 53 miljoonalla.

Kansainvälinen työjärjestö ILO ennustaa, että työttömien määrä kasvaa tänä vuonna 30 miljoonalla – pääasiassa kehitysmaissa. Kipeimmin taantuman vaikutukset koskettavat kaikkein köyhimpiä kehitysmaita, erityisesti Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Eniten kärsivät lapset ja naiset. Unicef on varoittanut, että talouskriisi lisää aliravitsemusta ja lapsikuolleisuutta. Erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuudet heikkenevät.

Haavoittuvimmat väestöryhmät maksavat suurimman laskun kriisistä, jonka aiheuttamiseen ne ovat vähiten syyllistyneet. YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä näyttää entistä epätodennäköisemmältä. Useat maat menettävät jo saavuttamansa tulokset.

Kehitysmaita ovat viime vuosina koetelleet myös ruokakriisi, energiakriisi ja ilmastonmuutos. Talouskriisi ja ilmastonmuutos ovat pahentaneet ruokakriisin vaikutuksia.

Ilmastonmuutoksesta kärsii erityisesti Afrikka. Mosambikilaiset maanviljelijät kertoivat viime syksynä, etteivät he osaa enää tulkita luonnon tapahtumia, koska luonnon kiertokulku on pois raiteiltaan. Kriisit ovat luoneet ongelmavyyhden, josta kehitysmaat eivät pysty irrottautumaan ilman ulkopuolista tukea.

Monenkeskiset yhteistyöorganisaatiot, kuten kehitysrahoituslaitokset, YK eri toimijoineen ja EU, ovat tarttuneet toimeen kriisien taltuttamiseksi ja kehitysmaiden tukemiseksi. Niiden kautta Suomikin voi toimia myös niissä maissa, joiden kanssa meillä ei ole kahdenvälistä yhteistyötä. Kansainvälisten yhteistyöorganisaatioiden kautta voimme myös osallistua poliittisella tasolla kansainvälisten kriisien ratkaisemiseen.

Yhteinen perusta kansainvälisen yhteisön toiminnalle luotiin G20-maiden huippukokouksessa huhtikuussa ja YK:n finanssikriisikokouksessa kesäkuussa. Niissä annettiin myös merkittäviä rahoituslupauksia kehitysmaiden tukemiseksi. Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset ovat sitoutuneet myöntämään kehitysmaille huomattavasti lisärahoitusta niiden talouden elvyttämiseksi. Myös Kansainvälisen valuuttarahaston resursseja on lisätty tuntuvasti.

Suomi on tiiviisti mukana kansainvälisessä yhteistyössä. Tuki köyhimmille maille on osa maailmanlaajuista vastuutamme. EU-maana Suomi on sitoutunut kasvattamaan julkisen kehitysyhteistyörahoituksen 0,7 prosenttiin bruttokansantulostaan vuoteen 2015 mennessä.

Globaalit kriisit vaativat globaalia yhteisvastuuta. Uskon, että taantumasta huolimatta Suomi vastaa kansainvälisistä velvoitteistaan ja lisää kehitysyhteistyövaroja niin määrällisesti kuin prosentuaalisestikin.

Myös kehitysyhteistyön tuloksiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Kaiken kehityksen edellytys on, että kehitysmaat itse sitoutuvat demokratian pelisääntöihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hyvän hallinnon kehittämiseen.

Kirjoittaja toimii alivaltiosihteerinä ulkoasiainministeriössä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi