Keski-ikäiset työttömät takaisin työuralle

Suomi on kyllästymiseen asti kinastellut eläkeiän nostosta. Pitkään on puhuttu myös siitä, miten nuoret saataisiin tekemään nykyistä pidempää työuraa eli valmistumaan nopeasti työelämään ja veronmaksajiksi.

Hyvä niin, sillä Suomen huoltosuhde huonontuu dramaattisesti, kun suuret ikäluokat seuraavan vaalikauden aikana jäävät eläkkeelle. Yhä pienemmän joukon pitäisi pystyä elättämään työmarkkinoiden ulkopuolella olevia lapsia, nuoria, työkyvyttömiä, sairaita ja eläkeläisiä.

Siksi pitäisi syynätä kaikki mahdolliset ryhmät, jotka voitaisiin saada mukaan työelämään. Pahenevaan nuorisotyöttömyyteen hallitus ehti jo puuttua. Hyvin koulutetut, joustavat nuoret kyllä työllistyvät ennen pitkää.

Sen sijaan pitkäaikaistyöttömät ja keski-ikäiset toistuvasti työttömät eivät tunnu kiinnostavan poliitikkoja, vaikka yli vuoden työttöminä olleiden määrä on noussut jo lähes 60000:een ja luvun pelätään yhä kasvavan. Suomessa on lisäksi kymmeniätuhansia keski-ikäisiä, jotka ovat olleet viimeisten puolentoista vuoden aikana pari kertaa työttöminä.

Poliitikot ehkä ajattelevat, että vuonna 1985 luotu ansiosidonnainen työttömyysturva hoitaa asian. Työttömyysrahaa maksetaan 500 työpäivältä eli kaksi vuotta, joka on kansainvälisessä vertailussa pitkä aika.

Pitkään kestävä ansiosidonnaisuus oli aiheellinen, koska enemmistö silloisista pitkäaikaistyöttömistä oli kansakoulun käyneitä neli- ja viisikymppisiä. He pääsivät eläkeputkeen 55-vuotiaina ja ovat nyt eläkkeellä.

Mutta loiko työttömyysturvajärjestelmä ajattelutavan, jonka mukaan osa hyväkuntoisista ihmisistä saa jäädä pysyvästi työelämän ulkopuolelle? Nyt parhaassa työiässä olevien 30-50-vuotiaiden ikäluokista vain hieman yli 80 prosenttia käy töissä. Vastaava luku oli 1990-luvun alussa yli 90 prosenttia. Väestön työkyky ei ole mitenkään voinut heiketä näin paljon.

Enemmistöllä työelämästä syrjään jääneistä on nykyisin tuntuvasti korkeampi koulutus kuin 1990-luvun laman aikana. Heistä puolet on suorittanut keskiasteen ammatillisen tutkinnon, viidenneksellä on korkeakoulututkinto ja lopuilla perusasteen koulutus.

Nykyisillä työttömillä on siis selvästi paremmat valmiudet kouluttautua uuteen ammattiin tai työtehtävään. Tähän pitää nyt luoda kannustimet. Tutkimusten mukaan jo puolen vuoden työttömyys alkaa lannistaa ihmistä ja murentaa itseluottamusta.

Muuttuvassa työelämässä osaaminen vanhenee nopeasti. Vuoden työttömänä ollut it-insinööri jää auttamatta kelkasta.

Myös laman luonne ja seuraukset ovat 2000-luvulla erilaiset kuin 1990-luvulla.

Viime vuonna työttömiksi joutuneista miehistä 40 prosenttia ja naisista 22 prosenttia oli töissä teollisuusyrityksissä. On varmaa, että jotkin ammatit katoavat kokonaan, mutta uusia tulee tilalle. Elinkeinoelämän rakenne muuttuu: uudet työpaikat syntyvät kaupan alalle sekä liike-elämän ja yhteiskunnan palveluihin.

Myös työttömien joukko on nyt aivan erilainen kuin edellisen laman aikana. Työttömyydestä on tullut sinkkujen ongelma. Työttömistä miehistä puolet on sinkkuja, naisista vajaa kolmannes.

Heiltä työttömyys vie työyhteisön ja ehkä osan kavereistakin. Yksinäisyyden tunne lisääntyy, ja syrjäytyminen saattaa alkaa.

1990-luvulla työttömiksi jääneillä oli yleensä perhe. Nyt vain joka viides on perheellinen. Ehkä perhe kannustaa työtöntä ottamaan vastaan työtä, vaikka palkkataso tai tehtävien vaativuus ei ole samaa tasoa kuin aiemmassa työpaikassa. Ehkä perheellinen ajattelee, että huonompikin homma on parempi kuin pitkän työttömyyden uhka.

Työttömien joukossa on silmiinpistävän paljon myös yksinhuoltajanaisia. Se taas johtuu edellisen laman leikkauksista. Ennen lamaa yksinhuoltajat kävivät yleensä töissä, koska he saivat ansiotuloista verovähennyksen. Kun vähennys poistettiin, työssä ei enää kannattanut käydä, jotta ei menettäisi muita sosiaalietuuksia.

Onko suomalaisella yhteiskunnalla varaa ottaa riskiä, että lapset oppivat vanhemmiltaan mallin ja maahamme syntyy yhä enemmän toisen polven työttömiä? Tutkimukset nimittäin kertovat, että yksinhuoltajaäidin poikien työttömyysriski on todella suuri.

Myös työttömien taloudellinen asema on selvästi kurjistunut viime laman ajoista. Heidän saamiensa tukien reaaliarvo on jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Köyhimmistä köyhimpiä ovat työttömät sinkkunaiset: heidän vuositulonsa ovat keskimäärin 13000 euroa. Tämä johtuu siitä, että naisten ansiotaso on ollut alhainen miehiin verrattuna ja ansiosidonnainen lasketaan palkasta.

Niin työttömien kuin yhteiskunnankin edun vuoksi seuraavan hallituksen on arvioitava uudelleen, onko 25 vuotta vanha ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä ajan tasalla.

Ehkä pitää taas kaivaa esiin Tanskan malli ja tutkia, löytyisikö sieltä ideoita työttömyystukijärjestelmän remonttiin.

marja.salmela@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n uutistoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi