torstai 24.7.2014 | Tiina, Kirsti  Onnittele e-kortilla
KOLUMNI

Keskusta sai mahdollisuuden uusiutua

1.5.2011 3:00

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen on löytänyt puolueensa murskatappiosta jo jotain myönteistä: tulos oli niin huono, ettei kukaan edes yritä selittää sitä hyväksi.

Kovapäisinkin keskustalainen ymmärtää, että turpiin tuli. Puolue sai vain 15,8 prosentin kannatuksen ja menetti 16 paikkaa. Kannatus ei ole ollut näin vähäinen sitten vuoden 1917.

Tulos oli erityisen synkkä keskustan pyhillä mailla Etelä-Pohjanmaalla, josta valittiin vain kaksi keskustalaista. Se on vähän.

Keskustalaisten on hyvä nähdä tuskansa keskellä, että tappio ja sen tuoma oppositioaika ovat puolueelle mahdollisuus uusiutua. Jos se ei siihen pysty, kohtalona on pysyvä politiikan sivuraide.

Keskustan on syytä pohtia ainakin kolmea teemaa: linjaa, johtoa ja puoluetta.

Keskustan poliittinen tilanne ei ole helppo, koska keskellä on tätä nykyä ahdasta.

Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen on tuonut puolueensa keskustaan, mielikuvissa jopa sen ohi puhumalla työväenpuolueesta. Sdp:n Jutta Urpilainen on enemmän keski- kuin vasemmistopoliitikko. Perussuomalaisten Timo Soini korostaa puolueensa poliittista sijaintia keskustan ja Sdp:n välissä. Vihreät on porvarillinen keskipuolue.

Samaan aikaan keskustassa on käyty linjataistelua Eurooppa-myönteisten liberaalien ja Eurooppa-kriittisten konservatiivien välillä. Aina tosin Eurooppa-myönteisyys ja vapaamielisyys eivät ole samassa paketissa.

Rintamat ovat mahtuneet samaan puolueeseen, koska sisäpolitiikan perusasioista ne ovat olleet suunnilleen samaa mieltä.

Millä linjalla keskustalla on tulevaisuus?

Vaaleissa kumpikin rintama menestyi huonosti mutta EU-kriittinen vielä huonommin: sen kellokkaat, ministeri Paavo Väyrynen ja entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen, jäivät valitsematta.

On turha luulla, että keskusta voi voittaa perussuomalaiset EU-vastaisuudella.

Sen sijaan keskusta voi rakentaa itsestään modernin, liberaalin keskipuolueen, jolla on rakentava rooli sekä Suomessa että Euroopassa ja joka samalla kehittää Suomen taloutta ja tulevaisuutta, reilua työelämää, sivistystä, kestävää ja alueellisesti tasapainoista kehitystä sekä köyhän asiaa.

Perussuomalaisten hallitustie on keskustalle todennäköisesti hyvää lääkettä. Hallitusvalta on mahdollisuuksien taitamista vaatimusten ja ennakkoehtojen viidakossa. Siinä runsaat vaalilupaukset syödään moneen kertaan.

Entä johto? Keskusta valitsi viime kesänä Mari Kiviniemen, 42, suurin toivein Matti Vanhasen jälkeen pääministeriksi ja puheenjohtajaksi.

Kiviniemi hoiti pääministerin tehtävän aivan hyvin. Hän selvisi kansainvälisillä kentillä eikä tehnyt sisäpolitiikassa isoja virheitä.

Vaalitaistelua käyvänä puoluejohtajana Kiviniemi ei onnistunut. Lähtökohtakin oli vaikea: vallassa väsynyt ja vaalirahakohussa kolhiintunut puolue on hankala viedä voittoon.

Tulos olisi kuitenkin ollut siedettävämpi, jos Kiviniemi olisi onnistunut paremmin vaalikampanjassa, joka oli rakennettu voimakkaasti hänen persoonansa varaan.

Kiviniemi vaikutti kampanjassa kylmältä ja etäiseltä. Hän näytti johtajuutta vain hetkittäin. Ihmisiä ei saa liikkeelle pelkällä asialla. Pitää olla myös tunnetta, joka syntyy koskettamalla ihmisten mieliä.

Hyvät poliitikot kasvavat tappioissa. Aika näyttää, miten Kiviniemen käy.

Keskustassa Kiviniemen asema on tappiosta huolimatta vahva. Sitä lujittaa vaihtoehtojen puute. Vahvin heistä, Paula Lehtomäki, 38, ei ole ainakaan pariin vuoteen käytettävissä, koska odottaa perheenlisäystä.

Keskusta tarvitsee kuitenkin Kiviniemen rinnalle myös muita vahvoja kasvoja. Puolueen toiseksi näkyvin hahmo on eduskuntaryhmän vetäjä. Keskustan pitäisi löytää tehtävään Kiviniemeä täydentävä mutta uutta, tuoretta näkökulmaa tuova henkilö.

Kolmas iso teema on keskustan puoluekoneen uudistaminen.

Keskustalla on edelleen Suomen puolueista eniten jäseniä, noin 150 000, mutta legendaarinen järjestökone on vuosikymmenien saatossa rapautunut. Entinen puoluesihteeri Seppo Kääriäinen arvioi Yleisradiolle, että järjestöorganisaatio on rämettynyt olemattomaan kuntoon.

Korhosen kaudella puolue oli lähinnä kinasteleva rahankeruuorganisaatio.

Viime kesänä valittu Laaninen on ehtinyt vasta siivota pahimmat sotkut. Seuraavaksi hän joutuu saneeraamaan puolueen talouden, koska puoluetuki pienenee vaalitappion vuoksi.

Aika näyttää, onko nykymaailmassa tilaa perinteiselle puolueapparaatille. Ainakin se täytyy tuoda luovasti uuteen modernin tekniikan ja sosiaalisen median aikakauteen.

Keskustan seuraava koetinkivi on ensi vuoden presidentinvaaleissa.

Yleistilanne on auki. Kokoomuksen ehdokas on joko eduskunnasta luopunut Sauli Niinistö, 62, tai Alexander Stubb, 43. Sdp:n todennäköisin ehdokas on Eero Heinäluoma, 56, joka voi päästä kampanjoimaan puhemiehenä. Perussuomalaisten Soini, 48, taas voi olla ainut ehdolle tuleva ministeri, jos kokoomuksen ehdokas on Niinistö.

Keskustan ehdokas on iso kysymys. Talouskomissaari Olli Rehn, 49, olisi puoluejohdon ykköstoive, ja vielä ennen vaaleja hän itsekin piti ehdokkuutta mahdollisena. Suuri hidaste voi tulla Euroopasta, jonka talouskriisiä Rehn joutuu yhä ratkomaan. Keskustassakin mietitään, kannattaako Rehniä uhrata tässä poliittisessa ilmastossa.

Jos Rehn on keskustan ehdokas, vaaliasetelmasta tulee erikoinen: opposition johtava ehdokas olisi henkilö, joka on lujimmin sitoutunut Euroopan talouskriisin hoitamiseen – asiaan, joka oli iso syy hänen puolueensa ja koko hallitusrintaman vaalitappioon.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>