Kiina opettaa maailmalle harmoniaa

Kiinan imago länsimaissa on surkea. Mielikuva on syntynyt negatiivisista uutisista, jotka kertovat esimerkiksi ihmisoikeuksien polkemisesta, korruptiosta tai ympäristön raiskaamisesta.

Kiinalaisten näkökulmasta tilannetta ei paranna se, että maan viranomaiset onnistuvat tunaroimaan perusteellisesti viestinnässä länsimaisten toimittajien kanssa. Usein vaikuttaa siltä, että viranomaisten viestintästrategia on peräisin joltain toistaiseksi tuntemattomalta planeetalta.

Olin jokin aika sitten kirjoittamassa uutista siitä, että Kiinassa suhtaudutaan entistä suvaitsevammin homoihin. Aihe oli ajankohtainen, koska Pekingissä oltiin ensi kertaa valitsemassa homoseksuaalia maan edustajaksi kansainväliseen tapahtumaan.

Pekingiläisklubi oli täynnä kansainvälisiä toimittajia, jotka olivat valmiita kertomaan tilaisuudesta. Maailmalle lähteneet uutiset muuttuivat kuitenkin negatiivisiksi, sillä poliisi keskeytti tapahtuman juuri ennen sen alkamista. Viranomaiset eivät välittäneet tuon taivaallista maan kansainvälisestä imagosta vaan katsoivat tärkeämmäksi suojella Kiinan "harmonista yhteiskuntaa" ja estivät tapahtuman.

Tai miten pitäisi tulkita se, että maan ulkoministeriön tiedotuksesta vastaava väitti Google-kohun aikana, että "internet on Kiinassa avoin"? Kirjaimellisesti ottaen väite on tietysti räikeä valhe. Jos tarkoitus oli sanoa jotain muuta, se ei oikein avautunut länsimaisille toimittajille.

Viime

vuonna propagandaviranomaiset töpeksivät perusteellisesti Tiananmenin verilöylyn vuosipäivän aikoihin. Aukiolle oli lähetetty satoja siviilipukuisia turvallisuusviranomaisia, joiden tehtävänä oli estää sateenvarjoilla länsimaisia journalisteja kuvaamasta aukiota. Lopputulos oli, että länsimainen yleisö nauroi televisiolähetyksille, joissa toimittajat yrittivät väistellä kiinalaisten agenttien sateenvarjoja. Turvallisuusviranomaiset menettivät kasvonsa myös kiinalaisyleisön edessä.

Vaikka kiinalaiset viranomaiset olisivat viettäneet vuosia Euroopassa, he eivät välttämättä kykene ymmärtämään länsimaista ajattelua. Tästä kertoo esimerkiksi eräs tapaaminen, jossa oli mukana Kiinan kauppaministeriön edustajia, länsimaisia toimittajia ja EU:n komission virkamies.

"Mitä BBC aikoo kertoa tästä asiasta?" kiinalaisvirkamies uteli komission edustajalta.

Pöytään laskeutui vaivaantunut hiljaisuus, kunnes komission virkamies kertoi kiinalaiselle, ettei EU:n komission valta ulotu Britannian yleisradioyhtiöön. Kaksi maailmaa kohtasi.

Kiinan hallitus on käyttänyt valtavasti rahaa saadakseen muiden maiden kansalaiset ja hallitukset ymmärtämään paremmin kiinalaista maailmankatsomusta. Esimerkiksi yleisradioyhtiö CCTV ja virallinen uutistoimisto Xinhua laajenevat maailmalle levittämään kiinalaista sanomaa. Myös englanninkielisiä kiinalaislehtiä on tullut lisää.

Kiinan vaikutusvalta maailmalla on kasvanut, mutta maa ei ole suostunut ymmärtämään muutoksen hintaa.

Kiina näkee punaista aina, kun ulkomaalaiset arvostelevat esimerkiksi sen ihmisoikeusrikkomuksia. Kiinalaiset katsovat, että kyse on ulkomaiden puuttumisesta maan sisäisiin asioihin. Samalla Kiina usein varoittaa, että ulkomaiden kritiikki saattaa vaikeuttaa maidenvälisiä suhteita.

Kiina yrittää antaa koko maailmalle oppitunnin, jonka kiinalaiset ovat hyvin sisäistäneet: maan kommunistisen puolueen ja sen johtajien asemaa ei tule kyseenalaistaa. Valitettavan usein tämä oppi on omaksuttu jo länsimaissakin. Kauppasuhteita ei haluta vaarantaa muistuttamalla esimerkiksi ihmisoikeuksien tärkeydestä.

Kiina ajaa väärää politiikkaa. Muilla valtioilla on tietenkin oltava oikeus arvostella Kiinaa, jos arvostelua pidetään tarpeellisena.

Olisi esimerkiksi vaikea kuvitella, ettei Yhdysvaltojen sotaisaa ulkopolitiikkaa arvosteltaisi. Tällaisen maailman, jossa kansainvälisesti merkittävää valtiota ei saisi kritisoida, Kiina kuitenkin näyttää haluavan.

Se olisi kiinalaista harmoniaa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi