Kiinan linjanmuutos herättää ilmastoneuvotteluissa toiveita

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen yhteydessä pidettiin tiistaina kansainvälistä ilmastosopimusta valmisteleva istunto, jonka yhdessä keskustelussa puhetta johti presidentti Tarja Halonen. Ilmastoneuvottelut huipentuvat joulukuussa pidettävään Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, jossa on määrä päästä sopimukseen maailmanlaajuisesta ohjelmasta kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. New Yorkissa kuullut valtionpäämiesten puheet hälvensivät hieman turhautumista, joka on kokousta ennen kasvanut.

Maailmanlaajuinen tavoite on, että maapallon keskilämpötila ei nousisi yli kahta astetta verrattuna teollistumista edeltäneeseen aikaan. Keskilämpötilan nousu kahdella asteella ei välttämättä kuulosta suurelta, mutta Financial Times -sanomalehti muistutti mittakaavasta: jääkaudella keskilämpötila oli viisi astetta alhaisempi. Asiantuntijat varoittavat, että noin vuosikymmenen kestänyt keskilämpötilan vakiintuminen saattaa piankin päättyä nopeaan ja murrosmaiseen lämpötilojen nousuun, jota ei pystytä kääntämään takaisin ja jonka vaikutukset ovat vakavia.

Ilmastoneuvottelut ovat jättiläisten tanssia, kun EU, Kiina, Yhdysvallat ja Intia ottavat mittaa toisistaan. Kehittyvien talouksien tärkeitä maita ovat lisäksi Venäjä, Brasilia ja Etelä-Afrikka, ja kehittyneiden maiden joukossa Japani on nostanut ääntään kertomalla valmiudestaan aiempia lupauksia suurempiin päästöjen leikkauksiin.

Yksinkertaisimmillaan maailmanlaajuisissa ilmastoneuvotteluissa on kyse siitä, että kaikki maat pitäisi saada mukaan vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Kehitysmaat sanovat, että maailman köyhien kustannuksella ei rikkaiden päästöjä maksateta, ja tähän kantaan on hyvät perusteet.

Esimerkiksi hiilidioksidi säilyy ilmakehässä yli sata vuotta, joten kasvavan kuormituksen pohjana ovat länsimaiden teollistumisesta ja elintason noususta aiheutuneet päästöt. Kehitysmaat vaativat, että tämän vuoksi kehittyneet maat maksavat merkittävän osan kustannuksista, jotka syntyvät kasvihuonepäästöjen leikkauksesta.

Teollistuneet maat taas sanovat, että kasvihuonepäästöt kasvavat nopeimmin juuri kehittyvissä maissa ja siksi niiden täytyy olla talkoissa mukana yhtä kunnianhimoisesti kuin teollistuneidenkin maiden. Teollistuneet maat myöntävät, että köyhät kehitysmaat tarvitsevat muiden apua, mutta samalla ollaan haluttomia maksamaan esimerkiksi nopeasti vaurastuneen ja kansantaloudeltaan ylijäämäisen Kiinan kustannuksia.

Myös Intian katsotaan pelaavan röyhkeää pokeria oman kansansa ja maailman kustannuksella. YK:ssa Kiinan presidentti teki käännöksen maan aiempaan linjaan ilmoittamalla maansa pyrkivän päästöjen vähennyksiin. Kiinan vanavedessä myös Intian kannanotot lientyivät.

Oma ongelmansa on Yhdysvaltain hallinnon asema. Presidentti Barack Obama on pannut poliittisen pääomansa likoon terveydenhuoltouudistuksen viemiseksi läpi maan senaatissa, ja sen vuoksi on pelätty, että hän luistaa ilmastopolitiikkansa tavoitteista. New Yorkissa hän vakuutti hallintonsa sitoutumista päästöjen vähentämiseen.

Huolestuttavaa on, että ilmastokeskustelu on edelleen voimakkaasti ideologista ja uskomuksiin perustuvaa siitä huolimatta, että valtaosa maailman tiedeyhteisöstä on yhtä mieltä uhan vakavuudesta. Ainakin Suomen kaltaisessa pienessä maassa poliittisten päättäjien ja kasvumarkkinoita etsivien ihmisten kannattaa toimia siihen suuntaan, että ilmastokysymys peittää alleen kaiken muun.

Helsingissä maanantaina vieraillut Nobel-ekonomisti Paul Krugman tiivisti tämän hyvin: "Jos ilmastosopimusta ei saada aikaan, millään muulla ei ole merkitystä."

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi