Kouluyhteisöön kuuluminen tukee lapsen mielenterveyttä

Koululaitoksestamme piirtyy julkisuudessa kuva, jossa korostuvat käytösongelmat ja muut henkisen pahoinvoinnin oireet: väsymys, masentuneisuus ja turvattomuuden tunne. Epäkohdat ja ongelmat ovat yleensä etualalla myös silloin, kun keskustellaan kouluyhteisön kehittämisestä.

Terveyden edistämisen kannalta on tärkeää vahvistaa niitä voimavaroja, jotka auttavat lapsia ja nuoria sekä koko kouluyhteisöä huolehtimaan terveydestään ja ehkäisemään ongelmien syntyä.

Terveyteen liittyviä kysymyksiä on lähestyttävä myös mielenterveyden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Mielenterveyttä ei pidä nähdä vain häiriöiden puuttumisena vaan kokonaisvaltaisena hyvinvointina ja olennaisena osana terveyttä.

Keskeinen kysymys on silloin, miten henkistä hyvinvointia edistävät asiat on otettu huomioon koulun tavoitteissa, toimintasuunnitelmissa ja käytännön toimissa. Entä miten koulussa tuetaan yhteisöllisyyden rakentumista koulun ja kodin kattavaksi verkostoksi?

Sosiaalityön professorin Leena Eräsaaren mukaan yhteisöllisyyden perusedellytyksiä ovat ihmisten läsnäolo, yhteinen aika ja paikka sekä pysyvyys ja muuttumattomuus.

Näille kaikille kouluympäristö luo hyvät puitteet. Koulun toiminta sisältää rutiineja, pysyvyyttä, perinteitä ja päivittäistä kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista. Yhteisöllisyys rakentuu jokaisessa arjen vuorovaikutustilanteessa kouluyhteisössä.

Koulu on paikka, jossa opetellaan sekä asiatietoa että sosiaalisia taitoja. Eniten koulu opettaa omilla toimintatavoillaan. Ratkaisevia ovat arvot, joiden mukaan koulu toimii. Ne heijastuvat jokapäiväisessä yhdessäolossa. On tärkeää tehdä arvot näkyviksi, jotta kukin yhteisön jäsen tuntee, että hänestä välitetään ja hänet hyväksytään.

Sosiaalinen hyväksyntä ja yksilöllisyyden salliminen tukevat lasten ja nuorten sosiaalista ja emotionaalista kasvua ja auttavat heitä käyttämään voimavaransa. Hyvässä kouluympäristössä jokainen lapsi kokee arvostusta ja hyväksyntää.

Parhaimmillaan kouluyhteisössä kasvatetaan omaa identiteettiä, itsetuntemusta, kestävyyttä sietää arjen pettymyksiä ja vastoinkäymisiä sekä joustavuutta ristiriitojen ratkaisemisessa - eli tietoja ja taitoja, jotka kuuluvat hyvän mielenterveyden ominaisuuksiin.

Mielenterveyden edistäminen koulussa pitääkin sisällään kouluun liittyvän kannustavan ilmapiirin ja yhteisöllisyyden luomisen, itsetunnon sekä sosiaalisten ja tunnetaitojen vahvistamisen.

Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen läsnäoloa, välittämistä ja huolenpitoa. Tämä merkitsee johdonmukaisuutta, turvallisuutta, rajojen asettamista ja mahdollisuuksia testata niitä ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta.

Lapsen on saatava kokea turvaa kehittyäkseen. Koulussa lapsen turvallisuudentunne syntyy erityisesti opettajan ja muiden aikuisten johdonmukaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tutkimusten mukaan oikeudenmukaisuuden kokemisella on suuri vaikutus koulussa viihtymiseen.

Parhaassa tapauksessa koti ja koulu muodostavat toisiaan tukevan kehikon, jonka varassa lapsi ja nuori kasvaa ja kehittyy. Jos yhteistyö puuttuu, myös tämä tuki rakoilee.

Lapset menestyvät paremmin, jos vanhemmat tukevat koulunkäynnissä ja ovat yhteydessä opettajaan myös myönteisissä tilanteissa. Kodin ja koulun yhteistyö rakentaa turvallisuutta ja välittämistä lapsen ja nuoren elämään.

Kouluyhteisö voi rakentaa yhteisöllisyyttä myös laajemmin paikkakunnalla tekemällä yhteistyötä esimerkiksi järjestöjen ja muiden yhteisöjen kanssa.

Lapset ja nuoret reagoivat herkästi ympäristönsä muutoksiin. Muutoksista voi olla seurauksena turvattomuutta ja terveyshaittoja. Lapset tuovat mukanaan kouluun myös ulkopuoliset ongelmat.

Opettajat joutuvat usein huolehtimaan asioista, joista he eivät voi olla yksin vastuussa. Opettaja on kuitenkin keskeinen henkilö ongelmien havaitsemisessa. Hänen tulisi luottaa omiin arvioihinsa ja kykyihinsä opettajana - ei mielenterveyden ammattilaisena.

Koulun ja mielenterveyden yhteyksiä useissa Euroopan maissa tutkineen professori Katherine Wearen mukaan oppilaiden mielenterveys ei parane sillä, että opettajille ladataan yhä enemmän vaatimuksia. Huomiota pitää kiinnittää myös opettajan omaan jaksamiseen ja tuen tarpeeseen.

Asiat eivät ole luokassa kunnossa, jos opettaja tuntee, ettei hänen voimavaransa riitä. Opettajan kohtuuton työtaakka saattaa myös johtaa siihen, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita jakseta huomioida oppitunneilla

Yhteisöllisyys koulussa tukee oppilaiden, opettajien ja koko kouluyhteisön mielenterveyttä. Jakaminen, keskustelu, yhteistyö ja vertaistuki ovat kouluyhteisöä vahvistavia voimavaroja.

Yksilönä sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen on kouluyhteisön jokaisen jäsenen mielenterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Nykyri on Euroopan terveet koulut -verkoston koordinaattori

Terveyden edistämisen

keskuksessa. Salonen on

Suomen Mielenterveysseuran viestintäjohtaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi