Kuria ja niukkuutta innovaatiojärjestelmään

Raskasrakenteinen Eurooppa on monen talousviisaan mielestä tuomittu pitkään hitaan kasvun aikaan. Suomessa tilanne on ikärakenteen vuoksi vielä tavallistakin lohduttomampi. Viiden vuoden päästä Suomessa on 100 000 työikäistä vähemmän kuin nyt.

Synkkä tilanne on toki tiedostettu. Viime vuosina on istunut kymmeniä työryhmiä ja selvitysmiehiä pohtimassa, miten Suomen talous saadaan lähivuosina kasvuun. Raporttien määrä lähentelee jo Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa.

Perjantaina asiaa puitiin jälleen, kun pääministeri Mari Kiviniemi emännoi seminaaria, jossa pohdittiin Suomen kasvustrategiaa 2010-luvulle.

Keinot olivat tuttuja: tuottavuuden kasvu, tietotekniikan hyödyntäminen ja yrittäjyyteen kannustava verotus. Ja tietenkin satsauksia koulutukseen ja innovaatioihin.

Amerikkalaisen MIT-yliopiston taloustieteen professori Bengt Holmström oli kuitenkin puheenvuorossaan piristävästi toista mieltä. Hänen mukaansa innovatiivisuus on ymmärretty Suomessa täysin väärin.

Tutkimus- ja tuotekehityshankkeisiin syydetään julkista rahaa ja oletetaan uutta syntyvän, kun tutkijat saavat vapaasti käyttää luovuuttaan.

"Raha on tuhoisaa innovatiivisuudelle", Holmstöm sanoi. Hänen mukaansa innovaatiot syntyvät niukkuudesta ja tarkasti määritellyistä reunaehdoista.

Hän siteerasi internetkauppa Amazonin perustajaa Jeff Bezosta, jonka mukaan yhtiö ei olisi koskaan saanut tehdyksi yhtään innovaatiota, jos projekteille olisi annettu riittävästi rahaa ja aikaa.

Holmström korosti, että myös hankkeiden parametrit ja muut tavoitteet pitää määritellä pilkuntarkasti. Vaikka Holmström istuu Nokian hallituksessa, hän kehui verivihollisen Applen pääjohtajaa Steve Jobsia.

Yhtenä maailman innovatiivisimmista yrityksistä pidetty Apple ei ole keksinyt itse juuri mitään. Sen menestys johtuu siitä, että Steve Jobs määrittelee tarkasti jokaisen kehityshankkeen tavoitteet: uuden puhelimen pitää olla näin ja näin paksu ja siinä pitää olla seuraavanlaiset ominaisuudet. Tavoitteiden riman pitää olla korkealla, mutta kuitenkin jollain tavalla saavutettavissa.

Näin saadaan myös tuloksia.

Holmström kertoi esimerkin myös siitä, miten MIT:n köyhyyttä tutkiva yksikkö aikoinaan järjesti tekniikan opiskelijoille ja -tutkijoille kilpailun, jossa etsittiin ideoita köyhyyden poistamiseksi maailmasta. Kilpailijoiden esittämät ratkaisut olivat kuulemma surkeita ja toteuttamiskelvottomia. Seuraavan kerran kilpailussa pyydettiin ratkaisemaan konkreettinen ongelma: erään intialaisen paikkakunnan vesiongelma.

Tarkan rajauksen vuoksi vastaukset olivat erinomaisia ja niillä pystyttiin vesikysymyksen lisäksi ratkaisemaan muitakin ongelmia.

Kaupallisesti menestyvät innovaatiot syntyvät usein pakosta ja tarpeesta ratkaista joku selkeä ongelma, jonka hoitamiseen resurssit eivät muuten riitä. Ne eivät synny "luovan luokan" hellimmästä ajatuksesta, että luovuus on hengailua maitokahvin ääressä trendikuppilassa.

Professorin kritiikissä voi olla perää. Perinteisesti Suomessa on uskottu, että kyllä täällä keksitään vaikka mitä – ideoita ei vain osata soveltaa kaupallisesti. Mutta toimiiko Suomessa julkisesti tuettujen tutkimus- ja kehityshankkeiden projektinhallinta ja -valvonta?

Suomi sijoittuu kärkipaikoille erilaisissa kansainvälisissä innovaatiovertailuissa. Suomessa käytetäänkin paljon rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Pelkästään Tekes jakaa vuosittain 600 miljoonaa euroa.

Silti suomalaisia menestystuotteita tai -palveluita ei juuri näy maailmanmarkkinoilla.

Ja mikä huolestuttavinta: Suomi on pudonnut esimerkiksi kansainvälisissä tietotekniikan hyödyntämisvertailuissa häntäpäähän.

Bengt Holmströmin toivomaa niukkuutta voi hyvinkin olla tiedossa innovaatiorahoitukseen, sillä valtiontalouden menokuri osuus varmasti myös sinne. Saa nähdä, lisääkö se suomalaisten innovatiivisuutta.

Mutta vielä pitäisi löytää ihmisiä, jotka osaavat määritellä tarkat tavoitteet sille, mitä tutkimus- ja kehitysprojekteissa oikeastaan pitäisi tehdä.

Steve Jobseja ei automaattisesti synny edes Aalto-yliopiston opetusohjelmalla.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi