Länsi-Saharan laiton miehitys jatkuu kovaotteisena

Länsisaharalaiset ovat odottaneet jo yli viisitoista vuotta kansanäänestystä maansa tulevaisuudesta. Länsi-Saharan itsenäisyyskamppailun symboliksi on viime päivinä noussut 42-vuotias naisaktivisti Aminatou Haidar.

Marraskuussa Marokon viranomaiset riistivät Haidarin passin ja pakottivat hänet palaamaan lentokoneella Lanzaroten saarelle Espanjaan. Haidar oli kieltäytynyt kirjoittamasta maahantulokorttiinsa saapuneensa Marokkoon, kun hän palasi Marokon miehittämän Länsi-Saharan pääkaupungin La'younin lentokentälle.

Vastalauseeksi Haidar ryhtyi syömälakkoon, joka ehti kestää 32päivää ennen kuin Marokko taipui päästämään hänet takaisin kotimaahansa. Siellä häntä ja muita ihmisoikeusaktivisteja tarkkaillaan ja uhkaillaan jatkuvasti.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on raportoinut toistuvasti ihmisoikeusloukkauksista Marokon miehittämällä alueella. Vieraillessaan viime toukokuussa Suomessa Aminatou Haidar kuvasi kotimaansa oloja: "Tilanne kehittyy koko ajan huonompaan suuntaan. Pidätykset, katoamiset ja kidutus ovat meille arkipäivää. Kansainvälinen yhteisö on välinpitämätön Marokon harjoittamia ihmisoikeusloukkauksia kohtaan."

Haidar pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987, jolloin hän virui lähes neljä vuotta pimeässä sellissä. Häntä kidutettiin, eivätkä edes lähimmät perheenjäsenet saaneet tietoja hänestä. Vuonna 2005 poliisit pahoinpitelivät ja pidättivät Haidarin uudelleen. Hänet suljettiin seitsemäksi kuukaudeksi viiden neliömetrin kokoiseen selliin kymmenen muun naisaktivistin kanssa.

Luoteis-Afrikassa sijaitsevaa Länsi-Saharaa pidetään Afrikan viimeisenä siirtomaana. Se kuului vuosikymmeniä Espanjan alaisuuteen, kunnes vuonna 1975 YK:n yleiskokous vahvisti alueen asukkaiden, sahrawien, itsemääräämisoikeuden.

Heti Länsi-Saharan itsenäistymisen jälkeen Marokko miehitti sen. Itsenäisyysliike Polisario aloitti taistelut miehitysjoukkoja vastaan.

Marokko joutui vuonna 1991 taipumaan rauhansopimukseen, joka solmittiin YK:n välityksellä. Sopimuksessa luvattiin järjestää kansanäänestys, jossa sahrawit saisivat päättää tulevaisuudestaan. Kansanäänestystä ei ole vieläkään järjestetty, ja sahrawit pidetään kurissa kovin ottein.

Länsi-Saharassa on rikkaat kalavedet, fosfaattia ja öljyä. Marokko on taannut ranskalaisille ja yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille mahdollisuuden hyödyntää alueen luonnonvaroja. Ranska on käyttänyt häikäilemättä vaikutusvaltaansa YK:ssa ja EU:ssa turvatakseen taloudelliset etunsa.

Valtamedia ei ole juuri kertonut Länsi-Saharan tilanteesta, minkä vuoksi sen kohtalo näyttää kadonneen ihmisten tietoisuudesta ja kansainvälisen yhteisön asialistalta.

EU on solminut Marokon kanssa kalastussopimuksen, joka vastoin kansainvälistä oikeutta sallii kalastuksen Länsi-Saharan merialueella. EU-maista vain Ruotsi vastusti sopimusta loppuun asti.

Suomen Marokon-suurlähettiläs Antti Rytövuori osallistui viime syksynä miehitetyssä Länsi-Saharassa tilaisuuteen, jossa allekirjoitettiin Marokon kansallisen energiayhtiön ONE:n Wärtsilältä tilaamaa voimalaa koskeva sopimus.

Kun ulkoministeri Alexander Stubbilta kysyttiin, hyväksyykö Suomi Länsi-Saharan laittoman miehityksen, Stubb ilmoitti Rytövuoren olleen "tiedonhankintamatkalla".

Länsi-Saharan tilanteesta on vaikeaa hankkia tietoa. Esimerkiksi vuosina 2005 ja 2006 Marokko esti Pohjoismaiden yhteisen diplomaattivaltuuskunnan vierailun alueelle. Vierailun tarkoituksena olisi ollut tutustua Länsi-Saharan oloihin tapaamalla muun muassa alueen ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n rauhanturvaoperaation Minurson edustajia.

Länsi-Saharan tilanne ei eroa siitä, miten Itä-Timor joutui kamppailemaan Indonesian miehityksen alla itsenäisyydestään viime vuosiin saakka. Suomen tulisi kantaa vastuunsa ja lopettaa Länsi-Saharan laittoman miehityksen ja laajojen ihmisoikeusrikosten hiljainen hyväksyminen.

Kirjoittaja on Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi