Läntinen taajamarata loisi edellytykset tiiviille asutukselle

Helsingin metropolialue on yksi Euroopan nopeimmin kasvavista ja kilpailukykyisimmistä kaupunkialueista. Helsingin länsipuolelle Turunväylän vaikutuspiiriin on tulossa runsaasti asuntotuotantoa. Asuntoja saataisiin vielä paljon enemmän, jos suunnittelussa otettaisiin lähtökohdaksi kaupunkiliikennettä palveleva ratayhteys Espoon keskuksesta Histan ja Vihdin kautta Lohjalle.

On arvioitu, että Espoosta Lohjalle vievän taajamaradan vaikutuspiiriin voitaisiin kaavoittaa jopa sadantuhannen ihmisen asuinalueet. Ilman päätöstä kaupunkiradasta uudet asukkaat sirottuvat Helsingin ympäristöön kumipyöräliikenteen varaan. Tämä olisi sekä taloudellisesti että ilmaston kannalta paljon huonompi vaihtoehto kuin radan rakentaminen.

Toissa vuonna valmistuneessa Ratahallintokeskuksen selvityksessä "Helsinki-Turku-rautatieyhteys" todettiin, että liikennöinti Espoon ja Lohjan välisellä radalla olisi kannattavaa. Hanketta ei kuitenkaan pidetty toteuttamiskelpoisena, koska radan hyödyt eivät olisi kattaneet 320 miljoonan euron investointikustannuksia.

Tällaisissa laskelmissa on se vika, että maankäyttö oletetaan niissä annetuksi. Jotta kaavoituksen ja liikenneyhteyksien kokonaisuudesta tulisi järkevä, niistä on päätettävä samanaikaisesti. Tämä muuttaisi radan kannattavuuslaskelmat aivan toisennäköisiksi.

Asuntojen rakentaminen sadalletuhannelle ihmiselle vaatisi 10-15 miljardin euron investoinnit. Niihin verrattuna radan rakennuskustannukset ovat mitättömät.

Espoon Histan liikennesuunnitelmia on arvosteltu kielteisten ympäristövaikutusten takia. Noin 20000 asukkaan omakotialueen liikenne aiotaan hoitaa pääosin henkilöautoilla.

Asukasmäärä kasvaa nopeasti myös Lohjalla, Vihdissä ja Kirkkonummen Veikkolassa; Lohjan seutu saa muuttovoittoa kuudenneksi eniten koko Suomessa. Ykköstien ruuhkat lisääntyvät entisestään, sillä näistä kunnista käydään paljon töissä Helsingissä.

Jos liikenne kasvaa nykyistä tahtia, joudutaan Turunväylää leventämään. Se on kallista. Ongelmana on myös se, että kehätiet ja Helsingin katuverkko eivät pysty ottamaan vastaan enempää liikennettä.

Ruuhkissa ajetaan usein tempoillen, mikä lisää hiilidioksidipäästöjä, muita ilmansaasteita ja melua. Kaupunkiradan ansiosta liikenne muuttuisi sujuvammaksi ja ympäristö puhtaammaksi, joten radasta hyötyisivät lähes kaikki seudulla liikkuvat.

Liikenteen lisääntyessä myös liikenneonnettomuudet lisääntyvät. Noin kaksi kolmannesta onnettomuuksista sattuu juuri kaupunkialueilla.

Espoo-Lohja-rata kulkisi rinnan moottoritien kanssa. Tällainen logistinen käytävä toimii paljon paremmin kuin pelkkä rata tai pelkkä moottoritie, koska näistä molemmista yhteyksistä riippuvia toimintoja ei tarvitse hajottaa eri paikkoihin. Juuri tämän takia Helsingin ja Tampereen välinen yhteys on menestynyt paljon paremmin kuin Helsingin ja Turun välinen. Oli suuri virhe panna Turun-rata kiertämään Karjaan kautta moottoritien kulkiessa Lohjan kautta.

Liikenneministeriössä onkin selvitetty, olisiko Espoosta Lohjan kautta Saloon rakennettava oikorata eli niin sanottu Elsa-rata kannattava investointi. Toistaiseksi näin ei ole ollut.

Lohjalle vievää taajamarataa on tähän asti tarkasteltu Elsa-radan sivutuotteena. Taajamarata yhdistettynä mittavaan asuntorakentamiseen lisäisi kuitenkin matkustajien määrää huomattavasti enemmän kuin Helsinki-Turku-radan liikenteen nopeuttaminen. Espoo-Lohja-radan rakentamista olisikin valmisteltava erillään Elsa-radasta.

Rataa voitaisiin myöhemmin jatkaa Lohjalta Saloon. Tämä antaisi mahdollisuuden parantaa Helsingin ja Karjaan välistä lähiliikennettä, ja samalla voisi aueta uusi kasvuakseli, joka ulottuisi Karjaalle tai jopa Hankoon asti. Tavaraliikenne voisi yhä käyttää Karjaa-Salo-rataa

Tiivis läntinen nauhakaupunki ei synny ilman rataa, mutta ei liioin yksin radan voimin. Tarvitaan saumatonta yhteistyötä alueen kuntien ja valtion välillä.

Valtion rahoituksen ehtona tulisikin olla, että kunnat sitoutuvat kaavoittamaan merkittävästi asumista ja työpaikkoja radan vaikutuspiiriin. Myös rakentamisen toteutus ja syöttöliikenne on suunniteltava yhdessä ilman, että kuntarajat estävät toimivia ratkaisuja.

Ilman määrätietoisia päätöksiä ratahanke ei etene valtion budjettiin. Passiivisesti odoteltaessa maankäyttö kehittyy väärään suuntaan, eikä radasta tule koskaan kannattavaa.

Taajamarata vähentäisi pääkaupunkiseudun ympäristöongelmia ja vähentäisi rakentamispainetta Helsingissä. Samalla alenisivat asuntojen hinnat ja vuokrat.

Lehto on Lohjan kaupunginjohtaja ja Soininvaara on valtiotieteiden lisensiaatti ja entinen peruspalveluministeri.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi