Lapsiperheiltä puuttuu aikaa, ei rahaa

Ansiotyö vaatii usein eniten aikaa juuri silloin kun lapset ovat pieniä.

Lapsiperheiden toimeentulo on viime vuosina heikentynyt muuhun väestöön verrattuna. Eriarvoisuuden lisääntyminen näkyy myös lapsiperheiden kesken: pienituloisten osuus kaikista lapsiperheistä on kasvanut 2000-luvulla.

Kaikkia lapsiperheitä ei kuitenkaan pidä luokitella pienituloisiksi. Enemmistö kahden huoltajan lapsiperheistä kuuluu hyvin ansaitsevien joukkoon.

Pienituloisuus koskee yleisimmin yksinhuoltajaperheitä ja pikkulapsiperheitä, joissa toinen vanhemmista on tilapäisesti poissa ansiotyöstä vanhempainvapaalla tai kotihoidontuen turvin.

Lasten syntymän ja ensimmäisten elinvuosien aikana tuloja on vähemmän mutta menoja enemmän, kun perheelle hankitaan suurempi asunto ja monenlaisia lapsen elämään kuuluvia tavaroita.

Samalla kun lapsiperheiden taloudelle tärkeät tulonsiirrot ovat heikentyneet, lapsiperheiden asuntolainat ovat kasvaneet. Vuokra-asuminenkaan ei juuri vähennä asumiskustannuksia, sillä vuokrat ovat suuria etenkin kaupunkien keskustoissa.

Lapsiperheiden hyvinvointiin ei vaikuta ainoastaan talous vaan myös käytettävissä oleva aika. Taloudelliset ja ajalliset resurssit eivät ole toisistaan irrallisia: kokopäiväisessä ansiotyössä käyvän lapsiperheen taloudelliset resurssit voivat olla suuret, mutta ajasta voi olla puutetta.

Erilaiset perhevapaat ja kunnallinen päivähoito ovat mahdollistaneet naisten kokopäiväisen ansiotyön. Lapsiperheiden vanhemmista valtaosa – isistä yli 90 prosenttia ja äideistä yli 80 prosenttia – kuuluu työvoimaan. Lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta on valitettavaa, että ansiotyö vaatii usein suurimmat ajalliset panostukset juuri silloin kun myös perhe vaatisi eniten aikaa.

Mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä enemmän perheenjäsenten ajankäyttö pirstaloituu. Kotityöt ja niiden organisointi sekä lasten harrastukset vievät monta tuntia perheen päivästä. Varsinkin naisille kotityöt ovat kuin työpäivän toinen vuoro. Työn kasvavat vaatimukset ja kiristyvät aikataulut saavat vanhemmat usein jatkamaan työntekoa kotona.

Suomen Monikkoperheet ry:n tekemän kyselyn mukaan yli puolet monikkoperheistä eli lapsiperheistä, joissa on vähintään yhdet kaksoset tai kolmoset, arvioi kulujen kattamisen käytettävissä olevilla tuloillaan vähintään melko helpoksi. Tutkimukseen osallistuneet eivät myöskään uskoneet huonon taloudellisen tilanteen kuormittavan parisuhdetta. Sen sijaan arjen pyörittämistä, väsymystä ja kahdenkeskisen ajan puutetta pidettiin merkittävinä parisuhdetta ja perhe-elämää kuormittavina tekijöinä.

Lapsiperheiden ahdingossa on siis enemmän kyse ajan kuin rahan puutteesta. Etenkin monikkoperheet tarvitsisivat alle kouluikäisten lastensa hoidossa käytännön apua. Nykyperheillä ei ole läheisten muodostamia verkostoja käytettävissä tilapäiseen lastenhoitoon tai kotiapuun. Varsinkin pienten lasten äidit kärsivät aikapulasta ja kiireen tunteesta. Tämä koskee todennäköisesti kaikkia monilapsisia perheitä.

Hyvinvoinnin toteutumiseksi olisi tärkeää saavuttaa tasapaino perheen keskeisten voimavarojen, ajan ja rahan, käytössä.

Suomessa molempien vanhempien kokopäivätyö on usein välttämätöntä. Kun lapset ovat vielä pieniä, osa-aikatyötä tai erilaisia työaikajoustoja ei useinkaan ole mahdollista toteuttaa joko perheen taloudellisen tilanteen tai työaikajärjestelyjen mahdottomuuden takia. Lapsiperheiden tilannetta pohdittaessa pitäisi talouden sijaan kiinnittää enemmän huomiota aikapulaan.

Sosiaalipalveluihin kuuluvien kotipalvelujen saamisen ehtona on, että lapsiperheen tulot ovat pienet tai että perheessä on lastensuojelullisia riskejä. Näiden ehtojen sijaan pitäisi kuitenkin arvioida lapsiperheiden taloudellisten ja ajallisten resurssien yhdistelmää, perheen elämäntilannetta ja lasten ikää.

Lapsiperheet voisivat myös käyttää yksityisen sektorin palveluja enemmän, jos esimerkiksi lastenhoitoavun tai kotiavun omavastuuosuutta kotitalousvähennyksessä pienennettäisiin tai se poistettaisiin kokonaan.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi