Lex Nokia romuttaisi lähdesuojan

Monet merkittävät epäkohdat on tuotu julkisuuteen epävirallisten tietolähteiden avulla. Tietolähteen suojan tärkeys on tunnustettu yleisesti. Yli 80 maata maailmassa on hyväksynyt tietolähteen suojaamista koskevan lain. Suoja on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen keskeinen oikeus.

Tietolähdettä on ollut vaikea paljastaa. Toimittaja on pystynyt salaamaan lähteensä henkilöyden, ja tämä on puolestaan voinut luottaa siihen, että toimittaja ei paljasta häntä. Tietolähteen suoja on voitu murtaa vain vakavissa rikostapauksissa ja vain tuomioistuimen päätöksellä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa.

Toimittaja ja tietolähde pitävät yhteyttä yleensä sähköisesti, jolloin yhteydenpidosta jää tunnistettavia jälkiä lukuisiin paikkoihin. Näistä toimittajalla ja tietolähteellä ei ole tietoa ja vaikka olisikin, heillä ei olisi pääsyä niihin. Vaikka toimittaja yrittäisi suojata lähdettään tuhoamalla omia tiedostojaan, yhteydenpidon tunnistetiedot ovat helposti teknisten asiantuntijoiden haettavissa.

Viestintä- ja verkonkäyttötietojen käsittelyä koskevat lait edellyttävät tunnistamistietojen säilyttämistä pitkiä aikoja. Tämä helpottaa ja ylipäätään tekee käytännössä mahdolliseksi toimittajan ja tietolähteen yhteydenpidon paljastamisen.

Euroopan journalistien liiton EFJ:n puheenjohtajan Arne Königin mukaan on todisteita siitä, että lakeja on käytetty väärin EU:n jäsenvaltioissa ja toimittajat ovat joutuneet vaikeuksiin yrittäessään suojata tietolähteitään. Esimerkiksi saksalainen Telekom on käyttänyt säilytyslakeja hyväkseen urkkiessaan toimittajien ja ammattiliittojen yhteydenpitoa.

Suomessa on tekeillä tietosuojalain muutos, jonka perusteella työnantajalle niin sanottuna yhteisötilaajana tulee oikeus selvittää tunnistetietojen avulla, kuka on antanut salassa pidettäviä tietoja ulkopuoliselle.

Lex Nokiaksi kutsutun uudistuksen myötä esimerkiksi Nokian ja Soneran taannoin harrastama työntekijöidensä laittomaksi todettu urkinta tulisi tietyin edellytyksin lailliseksi.

Tunnistetietojen käsittelyn kynnys on tulevaisuudessa yritykselle matalampi kuin esimerkiksi poliisille tämän selvittäessä vastaavia rikoksia. Käytännössä toimittajan oikeus kieltäytyä paljastamasta tietolähdettään menettää merkitystään eikä toimittaja voi enää taata tietolähteelleen suojaa.

Tietolähteen paljastamisyrityksissä painopiste siirtyy toimittajasta lähteeseen. Lähde ottaa melkoisia riskejä, jos aikoo luovuttaa tietoja toimittajalle. Hänen on viisasta olettaa, että hänen henkilöytensä voidaan paljastaa. Juuri tähän paljastumisen pelkoon paljolti perustuu Lex Nokian tavoiteltu toimivuus.

Yritykset paljastaa tietolähteitä ovat aiemmin olleet arvailua. Teknologisen ja laillisen kehityksen myötä niistä on tulossa systemaattista ja automaattista hakutoimintaa.

Kun tietolähteen tunnistetietojen avulla saadaan selville jutun julkaissut toimittaja, paljastuu samalla lähteen toimittajalle lähettämän viestin asiallinen sisältö. Silloin tullaan tosiasiallisesti viestinnän perustuslaillisen suojan ytimeen.

Lakiesityksen mukaan yrityksellä on oikeus käsitellä tunnistetietoja, jos on perusteltu syy epäillä, että salassa pidettävä tieto on annettu ulkopuoliselle. Selvimmin tämän osoittaa lainkin mukaan se, että toimittaja on julkaissut sen tiedotusvälineessä.

Lähdesuoja yritetään turvata sillä, että tietolähteen suojaan kuuluvia asioita ei saa ottaa selvityksen kohteeksi. Hakua ei saa tehdä lähdesuojan turvaamien tietojen selville saamiseksi. Toimittajan ja tietolähteen tulisi siis yhtäältä pelätä sitä, että tiedon julkaiseminen oikeuttaa selvittämään tietojen paljastajan, toisaalta luottaa siihen, että kun tieto on julkaistu, lähdettä ei saa selvittää.

Lex Nokia on liian tulkinnanvarainen määrittäessään perusteita, jotka oikeuttavat tunnistetietojen selvittämisen. Toimittaja ja tietolähde joutuvat kafkamaisesti kyselemään, mikä on rikos, kuka sitä tutkii ja mitkä ovat heidän oikeutensa.

Jos lähdesuoja halutaan oikeasti taata, työnantaja tulee velvoittaa lopettamaan tunnistetietojen selvittäminen, kun salassa pidettävä tieto on julkaistu tai kun selvittelyn yhteydessä tulee vastaan toimittajan tunnistetieto.

risto.heinonen@om.fi

Kirjoittaja toimii ylitarkastajana Tietosuojavaltuutetun toimistossa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi