Maahanmuutto ei uhkaa työpaikkoja

Monissa Euroopan maissa on esitetty ja esitetään yhä väitteitä, joiden mukaan maahanmuutto uhkaa kantaväestön palkkoja ja työllisyyttä eri aloilla. Väite on uhkaava ja saa monien joukossa kannatusta, mutta pitääkö se paikkansa?

Manner-Euroopassa keskustelu aiheesta alkoi kansainvälisen öljykriisin jälkeen vuosina 1973 ja 1974. Alueen vauraimmissa maissa työvoiman kysyntä oli ollut suurta aina toisesta maailmansodasta lähtien, ja työntekijöitä oli rekrytoitu miljoonittain myös ulkomailta.

Sitten öljykriisi romahdutti työvoiman kysynnän ja alkoi vallita työvoiman ylitarjonta. Tuolloin julkisessa keskustelussa ryhdyttiin pohtimaan, aiheutuuko työttömyys aiempien vuosien maahanmuutosta.

Julkinen keskustelu käynnisti useita tutkimuksia, jotka valottivat maahanmuuton työllisyys- ja palkkavaikutuksia. Runsas ja perusteellinen tutkimusaineisto osoittaa, että väitteet maahanmuuton sosioekonomisista vaikutuksista kantaväestöön ovat pitkälti irrallaan todellisuudesta.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tekemä ja vuonna 2005 julkaisema tutkimuskooste kokoaa yhteen edellä mainittua tutkimusaineistoa.

Tutkimusaineistossa on mukana runsaat 15 maata, joista osa Euroopan ulkopuolisia, niiden joukossa Yhdysvallat, Kanada ja Australia.

Tutkimusten aikasarjat ovat varsin pitkiä vaihdellen kymmenestä kolmeenkymmeneen vuoteen; ne painottuvat 1980- ja 1990-luvuille. Suuren maajoukon ja pitkien tutkimusjaksojen vuoksi tulokset ovat varsin luotettavia ja yleistettävissä myös Suomeen.

Tutkimuksissa tarkastellaan yhtäältä työllisyysvaikutusta, toisaalta palkkavaikutusta.

Tulosten mukaan yhden prosentin lisäys maahanmuuttajien osuudessa koko työvoimasta johti keskimäärin vajaan prosentin muutokseen kantaväestön työllisyydessä ja/tai palkoissa. Useimmiten vaikutus oli promilleja. Vaikutus oli joissain maissa negatiivinen, joissain positiivinen.

Tulosten suhteen on tehtävä kaksi varausta.

Ensinnä, syy-vaikutussuhde maahanmuuton ja työllisyyden ja palkkojen välillä ei ole varma, koska työllisyyteen ja palkkoihin vaikuttavat muutkin tekijät kuin maahanmuutto. Kaikkien mahdollisten muiden tekijöiden vaikutusta ei voi tekijöiden liian suuren määrän vuoksi ottaa tilastollisesti huomioon. On kuitenkin varsin todennäköistä, että esimerkiksi taloudellisten suhdannevaihtelujen vaikutus on merkittävämpi kuin maahanmuuton.

Varmuudella tiedetään, että maahanmuuton lisääntyessä tapahtui pieniä muutoksia sekä työllisyydessä että palkoissa muttei sitä, aiheuttiko maahanmuutto kumpaakaan muutosta.

Toiseksi, vaikutuksissa esiintyi vaihtelua aloittain yleisesti ottaen siten, että vähemmän koulutusta vaativilla aloilla vaikutus oli suurempi kuin keskimäärin. Vaihtelu alojen välillä oli erisuuruista eri maissa ja eri ajankohtina, mutta aina pientä.

Kymmenen viime vuoden aikana julkinen keskustelu maahanmuuton työllisyys- ja palkkavaikutuksesta on saanut uutta pontta liki kaikissa OECD-maissa. Syynä on väestön ikääntymistä koskeva keskustelu: kaikissa tieteelliset kriteerit täyttävissä tutkimuksissa on todettu, että väestön ikääntyessä maahanmuuttoa on lisättävä.

Ikääntymisen on katsottu lisäävän tavaroiden ja palvelujen kysyntää samaan aikaan, kun työikäisen väestön määrä pienenee, vaikka juuri työikäisten tulisi tyydyttää tämä kysyntä. Asiasta ovat tehneet ennusteita ja selvityksiä muun muassa OECD, Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni ja Eurostat.

Suomen osalta muun muassa valtiontilintarkastajien raportti vuodelta 2006, hallituksen tulevaisuusselonteko 2004 ja Kuntaliiton tuore selvitys osoittavat, että työvoiman kotimainen tarjonta ei tulevaisuudessa riitä vaan maahanmuuttoa on lisättävä.

Käytännössä ihmiset muuttavat maiden välillä perhekunnittain. Koska tällaisesta muutosta aiheutuvaa uhkaa työllisyydelle tai palkoille ei ole laajasta tutkimuksesta huolimatta osoitettu, se on heikko peruste vastustaa maahanmuuttoa.

perttu.salmenhaara@helsinki.fi

Kirjoittaja on tohtoriopiskelija Helsingin yliopistossa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi