Maidonjuojaa ei pidä syyllistää maapallon metaanipäästöistä

Maapallon lämpeneminen huolestuttaa ihmisiä. Lämpenemisen syynä pidetään kasvihuonekaasuja, joihin kuuluu myös märehtijöiden tuottama metaani. Usein nautojen ja muiden märehtijöiden vaikutusta ilmastonmuutokseen kuitenkin liioitellaan.

Nautakarjatuotteet ovat olleet tärkeä osa ihmisten ravintoa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tuhansia vuosia. Nauta pystyy muuntamaan pötsimikrobiensa avulla ihmisravinnoksi kelpaamatonta nurmea maidoksi ja lihaksi. Suomen pelloista suuri osa on sellaisia, että ne voidaan hyödyntää ihmisravinnoksi parhaiten märehtijöiden avulla.

Nurmen satotaso on kilpailukyisempi kuin viljan, ja pohjoisten leveysasteiden nurmi on laadultaan parempaa kuin etelämpänä kasvanut. Myös maaperän ympäristövaikutusten kannalta nurmiviljelyyn perustuva nautakarjatalous on parempi vaihtoehto kuin vuodesta toiseen jatkuva yksipuolinen viljanviljely.

Märehtijöiden pötsissä syntyy mikrobikäymisen tuloksena metaanikaasua, joka on 20–25 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Märehtijät tuottavat runsaasti myös hiilidioksidia. Sen lähteenä on kuitenkin äskettäin fotosynteesissä muodostunut biomassa, kun taas liikenteen päästöt ovat peräisin fossiilisista polttoaineista.

Metaani on peräisin ilmakehän hiilidioksidista muodostuneesta biomassasta. Metaanin kiertoaika hiilidioksidiksi on 8–12 vuotta. Märehtijät tuottavat arviolta 14–20 prosenttia metaanista. Kun metaanin osuus kasvihuonekaasuista on 13 prosenttia, märehtijöiden tuottaman metaanin osuus kasvihuonekaasuista on noin kaksi prosenttia.

Kaksi prosenttia vastaa kasvihuonekaasujen vuosittaista lisäystä. Maapallon märehtijöiden hävittäminen kerralla hidastaisi siten kasvihuoneilmiön etenemistä yhdellä vuodella.

Metaanikeskustelun kohdistuminen märehtijöihin johtunee siitä, että märehtijät ovat ainoa metaanin lähde, jonka päästöt voidaan mitata. Muita lähteitä ovat suot, riisinviljely, kaatopaikat sekä öljyn-, kaasun- ja hiilentuotanto.

Ilmakehän metaanipitoisuus lähti voimakkaaseen nousuun 1800-luvun puolivälissä teollistumisen seurauksena. Maapallon märehtijöiden määrä on kasvanut huomattavasti hitaammin kuin ilmakehän metaanipitoisuus. Onkin ilmeistä, että muut ihmisen aiheuttamat metaanipäästöt ovat tärkeämpiä kuin märehtijöiden päästöt.

Tuotannon tehostuessa kotieläintuotannon metaanipäästöt ovat Suomessa vähentyneet 1960-luvun enimmäistasosta noin kolmanneksen, maidontuotannossa jopa puolet.

Lehmien tuotostason noustua saman maitomäärän tuottamiseen tarvitaan nykyisin selvästi vähemmän lehmiä. Tätä ei ole kuitenkaan täysimääräisesti pystytty hyödyntämään metaanipäästöjen vähentämisessä, sillä samalla lehmien koko on kasvanut ja käyttöikä lyhentynyt.

Maitolitraa kohti nykylehmä tuottaa metaania nyt noin 40 prosenttia vähemmän kuin vuoden 1950 lehmä. Suunta on ollut samanlainen myös muissa kehittyneissä maissa.

Naudanlihantuotannossa kehitys ei ole ollut yhtä suotuisa kuin maidontuotannossa, koska lehmämäärän vähentyessä naudanlihantuotantoa on pyritty ylläpitämään kasvattamalla teuraspainoa ja suosimalla erikoistunutta, liharotuihin perustuvaa naudanlihantuotantoa. Paras vaihtoehto olisi maidon- ja lihantuotannon integrointi.

Kokonaisuuden kannalta biologisesti tehokkain vaihtoehto olisi yhdistelmärotu. Nykyinen maitomäärä tuotettaisiin hieman suuremmalla lehmämäärällä, jolloin vasikoita lihantuotantoon syntyisi enemmän ja niiden kasvu- ja lihaominaisuudet olisivat nykyisiä maitorotuja paremmat.

Esitettyjen lukujen valossa Suomen nautakarjataloutta tai suomalaista maitotuotteiden kuluttajaa ei pidä osoitella maapallon ilmaston lämpenemistä tarkasteltaessa. Märehtijöiden merkitys ihmiskunnalle on moninkertainen verrattuna niiden tuottaman metaanin vähäiseen osuuteen kasvihuonepäästöistä.

Ravinnontuotannon politiikassa pitää tukea sosioekonomista kehitystä ja ottaa huomioon ekologiset näkökohdat ja paikallinen ja kansallinen kulttuuri. Erilaisissa äärioloissa – pohjoisessa, vuoristoisilla ja kuivilla alueilla – märehtijät ovat usein uskottavin ratkaisu oman ruoan tuottamisessa.

Suomen kaltaisen kehittyneen maan on tuotettava itse peruselintarvikkeensa: meillä on siihen varaa, ja meillä on omat vahvuutemme, vaikka tuotanto-olosuhteemme eivät pysty kilpailemaan maapallon parhaiden alueiden kanssa.

phj87@cornell.edu

asko.maki-tanila@mtt.fi

Huhtanen on kotieläintutkimuksen professori Cornellin yliopistossa Yhdysvalloissa ja Mäki-Tanila

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi