Markkinatalous on eettisesti hyvä järjestelmä

Markkinataloudelle ja liiketoiminnalle on lähdetty etsimään eettistä oikeutusta yritysten yhteiskuntavastuusta. Samalla on synnytetty uutta liiketoimintaa, jossa kasvava konsulttien joukko muokkaa yrityksiä ja niiden julkista kuvaa vastuullisuuden korostamiseksi. Tämä yksinomaan positiivinen ilmiö on osoitus markkinatalouden kyvystä mukautua ihmisten arvoihin ja tarpeisiin.

Yritysten yhteiskuntavastuun korostaminen on kuitenkin ruokkinut myös perinteistä ennakkoluuloa, jonka mukaan markkinatalous on moraalille vierasta. Yhteiskuntavastuu ja hyväntekeväisyys nähdään hintana, jolla pahat yritykset lunastavat olemassaolonsa eettisen oikeutuksen.

Onko niin, että yrittäminen, liiketoiminta ja kaupankäynti ovat itsessään epämoraalista toimintaa ja sen vuoksi yritysten pitää kompensoida pahuutensa tekemällä varsinaisen liiketoimintansa ohella eettisesti hyviä tekoja?

Jo antiikin filosofit erottelivat toisistaan välineellisen ja moraalisen hyvän. Edellinen edistää jonkin tavoitteen saavuttamista, kun taas jälkimmäinen on arvokasta itsessään.

Markkinatalous on kauan tunnustettu oivaksi välineeksi tuottaa aineellista hyvinvointia. Soraääniä tätä näkemystä vastaan on esitetty lähinnä ideologisista syistä. Jotkut kannattavat markkinatalouden vaihtoehtona olevaa komentotaloutta myös pönkittääkseen omia etuoikeuksiaan.

Vaikka markkinataloutta pidetäänkin hyödyllisenä, edelleen hyväksytään yleisesti Aristoteleen väite, jonka mukaan kaupankäynti on moraalisesti arveluttavaa, kun taas hallinnollinen hyvinvoinnin jakaminen on välttämätöntä ja kannatettavaa. Markkinatalouden arvostelu tässä hengessä voimistuu varsinkin silloin, kun haetaan syyllisiä taloudellisiin vastoinkäymisiin.

Mistä kaupankäynnissä sitten on kysymys? Murentaako markkinatalous yhteisöllisyyttä? Näihin kysymyksiin voidaan vastata analysoimalla markkinatalouden olemusta taloudellisena toimintana.

Talousteorian klassikot John Locke ja Adam Smith näkivät talouden nojaavan työnteon, luonnonvarojen ja pääoman liiton luomiin aineellisiin ja eettisiin arvoihin. Niin teki myös Karl Marx, joka kuitenkin suuntasi terävän kritiikin liiton tuottaman aineellisen hyvän eriarvoiseen jakautumiseen.

Markkinatalouden analyysin kannalta on tärkeää panna merkille kaikkien kolmen filosofin yhteinen huomio: taloudellinen toiminta on ihmisten välistä kanssakäymistä heidän kykyjensä ja luonnonvarojen hyödyntämiseksi.

Moderni tiede syventää klassisten filosofien ajatusta taloudellisen toiminnan luonteesta. Se näkee markkinatalouden sopimusverkostona. Nykytutkimus eroaa marxilaisuudesta siinä, että ihminen ymmärretään sopijapuoleksi, joka kykenee sitoutumaan velvoitteisiin. Hänen ratkaisunsa eivät ole vain historian lainalaisuuksien tahdottoman ohjauksen tulosta.

Sillä, että kaupankäynti perustuu ihmisen omasta tahdostaan tekemiin sopimuksiin, on merkitystä markkinoiden eettisen hyvyyden kannalta. Taloudelliset sopimukset ovat lupauksia, ja lupaukset synnyttävät ihmisten välisiä moraalisia siteitä ja yhteisöjä.

Siten markkinatalous on perusolemukseltaan syvästi eettinen ja yhteisöllinen järjestelmä. Sellaisena se kuuluu samaan seuraan kuin poliittinen demokratia, joka niin ikään nojaa ihmisen kykyyn tehdä valintoja ja tehtyjen valintojen kunnioittamiseen.

Niin markkinatalouden kuin demokratiankin moraalisen oikeutuksen ydinkysymys on, ovatko ihmisten valinnat aidosti vapaita. Millainen yhteiskunnan tulisi olla, jotta valinnoissa toteutuisi tahdon vapaus ja järjestelmä edustaisi niitä moraalisia arvoja, jotka tekevät siitä eettisesti hyvän?

Arvoteoria ei voi tähän vastata tyhjentävästi, vaan vastauksen voivat antaa vain ihmiset itse. Siksi paras vaihtoehto on, että he saavat itse muotoilla vastauksensa avoimen järjestelmän, demokratian ja markkinatalouden prosesseissa.

Jotta demokratia ja markkinatalous toimisivat, on edistettävä ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa valintoihinsa. Tämä vaatii panostuksia koulutukseen, sosiaaliturvaan ja tuloerojen tasaamiseen.

Se voi tarkoittaa yritysten yhteiskuntavastuun painottamista, ylimmän johdon kohtuuttomiin etuihin puuttumista ja osakkeenomistajien vaikutusmahdollisuuksien parantamista. Ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä tehtävä markkinatalouden toimijana, joka tasapainottaa sopijapuolten voimasuhteita.

Vaikeinakin taloudellisina aikoina on hyvä muistaa, että markkinatalous on eettiseltä olemukseltaan yksi demokraattisen yhteiskunnan peruselementeistä. Myös totalitaristisessa poliittisessa järjestelmässä, kuten Kiinassa, markkinatalous voi lisätä kansalaisten valinnanmahdollisuuksia ja heidän oikeuksiaan.

Siten markkinatalous on enemmän kuin pelkkä välineellinen hyvä. Se on itsessään eettisesti hyvä mekanismi, jonka perustaa voidaan erityisen tuloksekkaasti vaalia kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.

Kirjoittaja on käytännöllisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa ja liiketoiminnan etiikan dosentti Turun yliopistossa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi