Merirosvouksen estäminen ei riitä

Kansanvälinen yhteisö on ollut yhtenäinen ja jopa päättäväinen ryhtyessään toimiin merirosvousta vastaan Somalian rannikolla.

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi lokakuun alkupuolella yksimielisesti päätöslauselman, joka antaa kaikille merenkulun turvallisuudesta kiinnostuneille maille valtuudet käyttää Somalian edustalla meri- ja ilmavoimia merirosvoja vastaan.

Päättäväisyys on ymmärrettävää, koska Afrikan sarven ohi kulkee kymmenen prosenttia maailman kaupallisesta merenkulusta. Tehtävä on kuitenkin vaikea: Somalian rannikko on 3 700 kilometriä pitkä, ja Sirius Star -jättitankkerin kaappaus osoitti, että merirosvot kykenevät iskemään yhä ulommaksi avomerelle.

Uutisten keskittyessä siepattuihin laivoihin on tilanne Somaliassa yhä vaikeutunut. Maassa vallitsi entuudestaan avustusjärjestöjen mukaan maailman pahin humanitaarinen katastrofi.

Somalian "tilapäinen liittohallitus" on menettämässä viimeisetkin valtansa rippeet samalla, kun nälänhätä uhkaa yli 17 miljoonaa ihmistä Afrikan sarven alueella. Somaliassa ruoka-avun varassa elää jo 3,2 miljoonaa ihmistä. Somalian eteläosia hallussaan pari vuotta pitäneet islamistiryhmät lähestyvät pääkaupunkia ja sotivat samalla keskenään.

Sen sijaan, että kansainväliset yritykset tilanteen hallitsemiseksi voimistuisivat, ne heikkenevät.

Pääkaupunkia Mogadishua YK:n valtuutuksella valvoneet etiopialaiset sotilaat ovat poistumassa, eikä riittäviä rauhanturvajoukkoja ole tiedossa tilalle.

Sekaannuksen jatkuessa merirosvousongelma voi teoriassa ratketa niin, että islamistit valtaavat satamia Mogadishusta pohjoiseen ja hirttävät rosvot. Voi käydä myös niin, että islamistit vain ryhtyvät verottamaan merirosvoja. Silloin uhkakuvia olisivat valtava nälänhätä, mahdollisesti uusi terrorivaltio – ja edelleen merirosvot.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi