Julkaistu: 3.7.2009 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
Itä-Suomen hovioikeus on lieventänyt poliisin saamaa tuomiota raiskauksesta. Käräjäoikeus tuomitsi poliisin kahden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Hovioikeus puolestaan tuomitsi poliisin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Hovioikeus katsoi ehdollisen rangaistuksen riittävän, koska poliisilla ei ole aiempaa rikoshistoriaa. Tämän perustelun voi vielä ymmärtää jollakin tavalla, mutta siihen ymmärtäminen päättyykin.
Kaikkein eriskummallisin on hovioikeuden käyttämä perustelu. Oikeuden päätöksen julkisen osan mukaan rangaistus raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä lieveni, koska tekijän uhriin kohdistama väkivalta oli verrattain lievää ja uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta.
Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan suojaikäraja on 16 vuotta. Itä-Suomen hovioikeuden logiikan mukaan rangaistusta voidaan lieventää, koska uhri lähestyi suojaikärajaa.
Tällainen perustelu ei ole tästä maailmasta, sillä suojaikärajan pitää oikeasti tarkoittaa suojaikärajaa. Hovioikeus ei myöskään näytä ymmärtävän sitä, että raiskaus loukkaa uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Sen sijaan oikeus pohtii ainoastaan sitä, minkälaista väkivaltaa on käytetty. Hovioikeus ei ole miettinyt raiskausta uhrin näkökulmasta, vaan se on miettinyt ainoastaan käytetyn väkivallan laatua, joka ei ole asian ydin.
Suomessa on keskusteltu seksuaalirikosten rangaistusasteikosta jo pitkän aikaa. Nyt olisi kaikki perusteet viedä tämä raiskaustuomio korkeimpaan oikeuteen, joka ei voi torjua vastuutaan.
Korkeimman oikeuden pitää ottaa asia käsittelyyn ja linjata, millainen on suomalainen oikeuskäytäntö raiskaustapauksissa.
Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi