tiistai 29.7.2014 | Olavi, Olli  Onnittele e-kortilla
VIERASKYNÄ

Miksi lapsi ei halua mennä kouluun?

Koulunkäyntihaluttomuuden syy pitää tunnistaa, jotta lasta voidaan auttaa oikealla tavalla ja riittävän ajoissa.

4.1.2010 3:00

Koulunkäyntihaluttomuudella (school refusal behavior) tarkoitetaan lapsen tahdosta riippuvaa koulusta kieltäytymistä tai sen välttelyä. Käsite on suomalaisessa terminologiassa varsin uusi. Perinteisesti koulunkäyntihaluttomuus on nimetty pinnaamiseksi; toisinaan on puhuttu myös koulufobiasta. Kaikki koulunkäyntihaluttomat lapset ja nuoret eivät suinkaan pinnaa tai pelkää koulua. Siksi on tarvittu termi, joka kattaa kaiken lapsen tahdosta riippuvan koulusta kieltäytymisen.

Joka neljäs lapsi ja nuori kieltäytyy menemästä kouluun tai välttelee sitä jossakin vaiheessa opinpolkuaan. Koulunkäyntihaluttomuutta esiintyy kaikissa ikäryhmissä aina esikoulusta alkaen. Eniten ilmiöön törmää murrosikäisten keskuudessa ja erilaisissa siirtymävaiheissa, kuten uuteen luokkaan tai kouluun siirryttäessä.

Koulunkäyntihaluttomuus on oire, jota koulun, vanhempien ja lapsen tulisi pohtia yhdessä. Ydinkysymys on, miksi lapsi ei halua mennä kouluun.

Tekijät, jotka aiheuttavat koulunkäyntihaluttomuutta, voidaan jakaa neljään luokkaan. Jaottelu on kehitetty tutkimusten pohjalta Yhdysvalloissa professori Christopher Kearneyn johdolla.

On mahdollista, että lapsi haluaa välttää kouluun liittyviä asioita ja tilanteita, jotka aiheuttavat hänessä epämieluisia tuntemuksia, kuten ahdistusta, masennusta tai psykosomaattisia oireita. Koulunkäyntihaluttomuus on yksi oire muiden joukossa hyvin monessa eri vaivassa, kuten ahdistuneisuushäiriössä, masennuksessa, eroahdistuksessa ja paniikkihäiriössä.

Kyse voi olla myös siitä, että lapsi haluaa välttää kokeita, esitelmiä, ryhmätöitä, tiettyä oppituntia tai vuorovaikutusta muiden lasten kanssa. Yhtä hyvin lapsi voi haluta huomiota koulun ulkopuolisilta, merkittäviltä ihmisiltä, kuten vanhemmiltaan tai vanhemmilta kavereiltaan.

Toisaalta voi olla, että lapsi haluaakin tehdä vain jotakin muuta mukavaksi kokemaansa koulun ulkopuolella, kuten pelata tietokoneella, katsella elokuvia, pyöräillä kavereiden kanssa tai käyttää päihteitä. Joidenkin lasten ja nuorten kouluhaluttomuuden taustalla voi olla yhtaikaa useitakin tekijöitä.

Koulunkäyntihaluttomuuden hoitamatta jättäminen johtaa useammalla kuin joka toisella koulunkäyntihaluttomalla lapsella ja nuorella myöhemmin ilmeneviin ongelmiin, kuten aikuisiän masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, alisuoriutumiseen, taloudellisiin ongelmiin, vaikeuksiin työelämässä ja mahdollisesti rikollisuuteen.

Suomalaisissa kouluissa toistuviin poissaoloihin tartutaan yleensä varsin nopeasti. Ennen kuin koulunkäyntihaluttomuuden taustalla olevat tekijät ovat selvinneet, on voinut kuitenkin kulua paljon aikaa ja rahaa.

Ensin oma opettaja tai luokanvalvoja on yleensä yhteydessä kotiin ja pyytää vanhemmat koululle keskustelemaan. Tavoitteena on, että vanhemmat puhuisivat lapselle koulunkäynnin tärkeydestä. Jos poissaolot jatkuvat, lapsi ohjataan koulukuraattorin tai -psykologin vastaanotolle ja mahdollisesti psykiatriselle osastolle tutkimuksiin. Vaikeissa tapauksissa lapsi otetaan laitokseen tutkimusjakson ajaksi.

Jos opettajilla, kuraattoreilla ja muulla kouluväellä on hyvät valmiudet koulunkäyntihaluttomuuden alalajien tunnistamiseen, ei kalliita tutkimuksia välttämättä tarvita. Joskus kiinnostus koulunkäyntiin saadaan palautettua pienten muutosten avulla.

Koulu

pystyy tekemään paljon. Opinto-ohjaaja voi keskustella lapsen kanssa ja antaa hänelle vinkkejä opiskelustrategioissa. Lapsi voidaan ohjata osa-aikaiseen erityisopetukseen, jos hänellä on ongelmia jossakin tietyssä kouluaineessa. Opettaja voi osaltaan keventää lapsen työtaakkaa. Hän voi ottaa huomioon lapsen kielteiset esiintymiskokemukset ja siihen liittyvät pelot.

Luokanvalvoja ja tukioppilaat voivat olla avuksi, jos lapsi on yksinäinen. Koulu voi ohjata vanhempia rajoittamaan lapsen pelaamista tai television katselua. Kuraattori voi keskustella lapsen ja perheen kanssa, jos tämä liikkuu sopimattomassa seurassa. Kuraattori voi myös pyytää konsultaatiota koululääkäriltä. Lääkäri voi mahdollisen diagnoosin asettamisen jälkeen aloittaa tarvittavan hoidon.

Tärkeintä on tunnistaa, mistä tekijöistä koulunkäyntihaluttomuus pohjimmiltaan kumpuaa. Kun koulunkäyntihaluttomuuden alalaji tunnistetaan, lasta pystytään auttamaan ja tukemaan hänen tarvitsemallaan tavalla ja riittävän ajoissa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>