Muistisairas ihminen kaipaa tukea

Muistisairaudet vaikuttavat negatiivisesti ihmisen kognitiiviseen toimintakykyyn, mikä voi ilmetä muun muassa muistin, ajattelun, toiminnan ohjauksen, hahmottamisen ja puheen vaikeuksina.

Seurauksena ympäröivän maailman ymmärtäminen hankaloituu ja elämässä selviytymisen tavat muuttuvat.

Muistisairaan ihmisen käytös voi muiden ihmisten mielestä olla häiritsevää ja hankalaa.

Hankalan käytöksen esiintyminen on varsin tavallista. Lähes jokainen muistisairas ihminen kärsii jossain sairauden vaiheessa niin sanotuista käytösoireista.

Kahdella kolmesta muistisairaasta ihmisestä on useita kertoja viikossa ilmenevä käytösoire.

Muistisairaan ihmisen käytösoireet, kuten ärtyneisyys, ahdistuneisuus ja levottomuus, väsyttävät omaishoitajia. Ne myös ennakoivat kotona asumisen päättymistä. Pitkäaikaishoitopaikoissa ne lisäävät henkilökunnan stressiä.

Kansainväliset ohjeet suosittavat, että käytösoireisen muistisairaan ihmisen hoidossa käytettäisiin ensisijaisesti muita kuin lääkkeellisiä hoitomuotoja.

Näitä ovat esimerkiksi hyvinvointia tukeva vuorovaikutus, ympäristön kohentaminen, liikunta, musiikki ja muistelu. Lääkkeet voivat tukea muuta hoitoa määräaikaisesti.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että suuri joukko muistisairaista saa oireisiinsa psykoosilääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä, vaikka ne usein tehoavat huonosti ja niihin liittyy haittavaikutuksia.

Käytösoireet tulisi ymmärtää ensisijaisesti merkiksi muistisairaan ihmisen pahoinvoinnista. Koska muistisairas ihminen ei osaa käsitellä tunteitaan tai kertoa pahasta olostaan, hän saattaa aggressiivisella käyttäytymisellään ilmaista esimerkiksi pelkoa tai fyysistä huonovointisuutta taikka puolustaa omaa reviiriään.

Epätodellisilta vaikuttavat puheet, joita kutsumme harhoiksi, kumpuavat usein muistin haurastumisen lisäksi turvattomuudesta, elämänhallinnan järkkymisestä tai hylätyksi tulemisen tunteesta.

Hankala käytös on yritys sopeutua, selviytyä tai toimia jäljellä olevilla voimavaroilla.

Uusimmat tutkimukset osoittavat, että muistisairaiden ihmisten hyvinvointia voidaan parantaa vastaamalla laaja-alaisesti heidän tarpeisiinsa.

Fyysisen vaivan hoito, tuttu ja turvallinen laulu, itsetuntoa tukeva muisteleminen, stressiä poistava kävelylenkki sekä toimintaa tukeva ympäristö ovat esimerkkejä muistisairaan lähtökohdista lähtevästä hoidosta.

Muistisairaan käytöstä ei tällöin määritetä vain muistisairauden kautta, vaan hänet nähdään normaalina ihmisenä tarpeineen, toiveineen ja heikkouksineen.

Pitkäaikaishoidon osastolla asuvilla muistisairailla on niukasti toiminnan ja osallistumisen mahdollisuuksia. Vuorovaikutussuhteet sekä hoitoyhteisön tilat ja tunnelma voivat entisestään lisätä asukkaiden pahoinvointia.

Hoitotilat saattavat olla vaikeasti hahmotettavat ja meluisat. Itsensä toteuttamiseen saattaa olla huonosti mahdollisuuksia.

On ymmärrettävää, että esimerkiksi levoton tai aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyy tällaisissa olosuhteissa.

Muistisairaat ihmiset tarvitsevat ympärilleen osaavia ja ymmärtäviä ihmisiä. Heillä on ikäluokkaansa enemmän myös muita sairauksia, joiden hyvä hoito on tärkeää hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja käytösoireiden ennaltaehkäisyssä.

Tiedetään, että toiminnan ja osallistumisen salliva ympäristö tukee pitkällekin dementoituneen ihmisen hyvinvointia. Muistisairaan ihmisen tarpeet pitää ottaa huomioon ja häntä pitää kohdella kunnioituksella aikuisena kanssaihmisenä.

ulla.eloniemi-sulkava@vtkl.fi

niina.savikko@vtkl.fi

Eloniemi-Sulkava toimii vanhempana tutkijana

ja Savikko tutkijana

Vanhustyön keskus-

liitossa.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi