Muotoilussa on otettava huomioon ympäristö

Teollistumisesta alkanut kehitys on johtanut esineiden ylituotantoon ja kasvaviin ympäristöongelmiin.

Esineet ovat ihmisen luomuksia, joten ne heijastavat oman aikansa tarpeita ja arvomaailmaa: persoonallisia, paikallisia ja kansainvälisiä kulttuurisia arvoja ja merkityksiä.

Käsityönä tehtyjen esineiden hidas evoluutio kivikaudelta aina teollisen tuotannon alkuvaiheisiin on muovannut monet parhaista käyttöesineistämme. Niitä on vaikeaa muuttaa paremmiksi, vaikka jokainen kulttuuri pyrkiikin ilmentämään itseään muotoilun ja muodin eri tyyleissä.

Tekniikan edistyminen sekä uusien materiaalien, valmistusmenetelmien ja innovaatioiden soveltaminen ovat tuoneet käyttöön uudenlaisia välineitä ja esineitä. Teollistumisesta alkanut kehitys on lopulta johtanut esineiden ylituotantoon ja sen seurauksena yhä suurempiin ympäristöongelmiin.

Uusimmat esineemme ovat usein kaupallistettujen teknisten innovaatioiden tuottamia ja yhä harvemmin ihmisten todellisista yksilöllisistä tarpeista tai kulttuurisista pyrkimyksistä kehittyviä tuotteita. Siksi kaikki uudet välineemme eivät aina edistä ihmisten elämää tai sen laatua kokonaisvaltaisesti vaan pikemminkin typistävät sitä.

Kulutusta on pyritty lisäämään luomalla keinotekoisia tarpeita, heikentämällä laatua ja kestävyyttä, tekemällä esineistä korjauskelvottomia sekä markkinoimalla lyhytikäisiä uutuuksia ja rihkamaa. Esineiden kehitys on jo nopeutunut sellaiseksi, etteivät uusimpien teknisten innovaatioiden tuottamat välineet ehdi enää vakiintua ympäristöömme, kun ne jo korvataan seuraavilla.

Tavaran kierron nopeutuminen viestii ihmisten kyvyttömyydestä muodostaa selvää kuvaa omista tarpeistaan. Heidän on yhä vaikeampaa tehdä eroa sen välillä, mitä he itse haluavat ja mitä heidän halutaan haluavan.

Identiteettimme rakentuu kuluttamisen ja esineiden omistamisen ympärille. Kuluttajan vapaus valita lisääntyy kapitalismissa ihmisen varallisuuden kasvaessa, mutta samanaikaisesti sosiaalinen asema asettaa paineita, joiden mukaan valintoja muka tulisi tehdä.

Osalle kuluttajista uudet välineet luovat uusia, entistä ihmeellisempiä kokemuksia ja laajentavat toimintamahdollisuuksia monin eri tavoin. Samalla ne myös eriarvoistavat ihmisiä, koska kokonaisia ihmisryhmiä jää uusien mahdollisuuksien ulkopuolelle.

Niin sanottu luovuus ja innovaatiot eivät läheskään aina edistä ihmisten todellista hyvinvointia. Pahimmassa tapauksessa ne vieraannuttavat meidät alkuperäisistä ympäristökokemuksistamme tai toimivat kokemusten keinotekoisina korvikkeina.

Nykytekniikalla on usein sellainen perusluonne, että se pikemminkin eristää ihmisiä toisistaan fyysisesti kuin yhdistää heitä. Jos tekniikkaa osattaisiin soveltaa paremmin ihmisten todellisiin, yksilöllisiin tarpeisiin ja samalla kunnioitettaisiin paikallista kulttuuria ja erilaisia käyttäjäryhmiä, aukeaisi täysin uusia mahdollisuuksia.

Kaikissa pienissä yrityksissä ei ole riittävästi ymmärrystä muotoilun todellisista mahdollisuuksista, eri asiakkaiden arvostelukyvystä tai laatuvaatimuksista. Kuluttajien makua aliarvioidaan, eikä sitä juuri yritetä kehittää.

Välillä tuntuu siltä, että koko suomalainen kulttuuri on vimmatuissa uudistuspyrkimyksissään kadottanut juurevuutensa, kehityksen ja jatkuvuuden aidon ymmärryksen. Missä on evoluutio, vähittäinen hienosäätö, johdonmukaisuus ja epäkohtien korjaamisen taito? Miksi me haluamme aina vallankumouksia hienovaraisten ja harkittujen uudistusten sijaan?

Olemmeko unohtaneet pienen ihmisen tarpeet, arjen kauneuden, erilaiset käyttäjät ja vähemmistöt? Aidot luonnon materiaalit? Sen, että vähäeleisyys ja huomaamattomuus on usein parasta muotoilua?

Goethe on sanonut osuvasti, ettei mikään ole vaarallisempaa kuin mielikuvitus ilman makua.

Teollinen muotoilu on haastavaa työtä, jossa tieteellisesti tuotettua monialaista tietoa sovitetaan yhteen taiteellisen ilmaisun kanssa. Teollisessa muotoilussa yhdistyvät parhaimmillaan muun muassa ekologiset muodot, materiaalit ja rakenteet, tuotannon ja logistiikan tekniset rajoitukset, yleispätevä käytettävyys, globaali tai paikallinen kulttuuri, kestävä kehitys, persoonallinen estetiikka sekä kaupalliset vaatimukset.

Tulevaisuudessa meidän on tuotettava yhä vähemmällä luonnonvarojen käytöllä aivan toisenlaisia tavaroita: täsmämuotoiltuja, laadukkaita, muunneltavia, pitkäikäisiä ja helposti korjattavia esineitä, jotka on valmistettu paikallisista ja kierrätettävistä, mieluiten uusiutuvista materiaaleista.

Meidän on siis nopeasti muutettava omat elämäntapamme ja niihin vaikuttavat muotoilun käytännöt ekologisesti kestävämmälle pohjalle. Suurina sarjoina teollisesti tuotettaville esineille on saatava valmistuslupa – tarvitaanhan lähes kaikille rakennuksillekin rakennuslupa. Vain siten markkinoilta voidaan karsia kaikkein ala-arvoisimmat ympäristöä kuormittavat tuotteet.

Esineiden huolelliseen suunnitteluun on yksinkertaisesti panostettava entistä enemmän, koska niiden on pystyttävä täyttämään yhä tiukempia ympäristövaatimuksia, kestävää kauneutta unohtamatta. Hengen puhaltaminen kaikkein teollisimpaankin käyttöesineeseen on kaiken muotoilun perusta.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi