Musta lippu liehumaan

Antti Blåfield
Helsingin Sanomat

ANTTI.BLAFIELD@HS.FI KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA.

Ruotsissa on perustettu merirosvopuolue (Piratpartiet), eikä se ole vitsi. Jäsenmäärällä mitattuna puolue on jo suurempi kuin kristillisdemokraatit, kansanpuolue, vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue.

Puolueen jäsenmäärä kaksinkertaistui yli 30 000:een sen jälkeen, kun Tukholman käräjäoikeus tuomitsi neljä Pirate Bay -tiedostojenjakosivuston perustajaa ankariin vankeusrangaistuksiin ja yhteensä 30 miljoonan kruunun vahingonkorvauksiin. Sivuston kautta sen käyttäjät pystyvät lataamaan ilmaiseksi tekijänoikeudella suojattua musiikkia, pelejä ja elokuvia.

Merirosvopuolueita näyttää näinä aikoina syntyvän eri puolilla.

Somaliassa paikallinen merirosvopuolue harrastaa perinteistä merirosvousta: hyökätään laivaan ja ryöstetään sen omistaja ottamalla miehistö panttivangeiksi.

Ruotsissa merirosvopuolue ei halua rajoittaa kenenkään vapautta, vaan se päinvastoin vaatii mahdollisimman suurta vapautta kaikille. Puolueen mielestä kaikilla pitää olla oikeus hyödyntää sitä tietotekniikan tuomaa mahdollisuutta, että vihdoinkin taide ja ajanviete ovat ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Miksi maksaa musiikista, peleistä tai elokuvista, kun ne on teknisesti mahdollista ladata tiedostojenjakosivuston kautta omalle kotikoneelle ilmaiseksi?

Piratismin – merirosvousta ihanteenaan pitävän kansanliikkeen – perustelut tiivisti hyvin toimittaja Tuulikki Laine Helsingin Sanomiin lähettämässään mielipidekirjoituksessa (21. 4.). Hän kysyy, onko laittoman lataamisen kieltävässä laissa "mitään järkeä, kun lataaminen ei aiheuta vahinkoa kenellekään – paitsi ehkä levy-yhtiölle ja jälleenmyyjille".

"Artistin varsinainen leipä on keikkailu, jolle musiikin vapaa levitys on täysin ylittämätön, ilmainen mainos", Laine tietää.

Perinteiseen oikeustajuun piratismi ei mahdu.

Toisen luoman teoksen hyödyntäminen luvatta ja korvauksetta on varastamista. Perustelu, että taideteoksen hinnasta valtaosa menee kustantajalle, gallerialle, levy-yhtiölle tai elokuvayhtiölle, ontuu. Osa kuluttajan maksamasta hinnasta menee myös teoksen tekijälle, ja tämä raha on osa taitelijoiden toimeentuloa. Vastedes näiden tulojen merkitys saattaa olla taitelijalle vieläkin suurempi, koska julkisen vallan mahdollisuudet tukea taiteita erilaisin apurahoin ja erityiseläkkein heikkenevät talouskriisin seurauksena.

Keikkailu on monille esiintyville taiteilijoille merkittävä tulonlähde, mutta ei kaikille. Ja miten sitten korvataan esimerkiksi vain sävellys-, sovitus- tai sanoitustyötä tekevien taiteilijoiden työ? Miten he keikkailevat?

Muusikko Tuomari Nurmio kuvasi piratismin vaikutuksia taitelijoille: taitelijoista tulee katusoittajia, joiden hattuun joku heittää roposen, joku kusee.

Piratismi ei ole sama asia kuin tietotekniikassa avoimen koodin pohjalta tapahtuva kehitystyö tai Wikipedia-tietosanasivusto. Niissä luova työ tehdään yhteisesti, kun piratismissa vain käytetään ilmaiseksi ja luvatta muiden tekemää työtä.

Piratistien tavoittelema rajaton ja vapaa maailma voi ollakin askel kohti uutta sääty-yhteiskuntaa, jossa taiteilijat joutuvat etsimään rikkaiden mesenaattien suojelusta vaihtelevalla menestyksellä.

Niin vaikea on piratistien nostama sukupolvihaaste, että esimerkiksi tiedotusvälineissä ei juuri uskalleta siitä mitään jyrkän poikkipuolista sanoa – ettei vain jouduttaisi leimatuksi tai hyökkäyksen kohteeksi.

Myös keskustelussa yritysjohtajien palkoista haastetaan käsityksiä oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta. Tämä keskustelu ei jaa sukupolvia, mutta se muokkaa juuri nyt voimakkaasti ihmisten käsityksiä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Yritysjohdon palkkiolinjaa on puolustanut muun muassa Yrjö Kopra. Hän tiivisti ajattelunsa Yleisradion keskusteluohjelmassa tiistaina: "[Yritysjohtajan] kuukausipalkka ei ole kannustin. Se maksetaan ajan kulumisen perusteella." Kopra on yritysjohtajien palkkio-ohjelmia nikkaroivan Alexander Groupin toimitusjohtaja.

Tavallisen kuukausipalkallaan elävän ihmisen oikeuskäsitykseen ei sovi, että yritysjohtaja saa kymmeniätuhansia euroja kuukaudessa siitä hyvästä, että työaika kuluu; että hyviä suorituksia ei ole kuukausipalkan vastineeksi syytä odottaa, vaan hyvästä työstä on maksettava kuukausipalkan lisäksi eri korvaus. Tällainen ajattelu loukkaa perinteistä työmoraalia ja hämärtää velvollisuudentuntoa.

Yritysmaailman sisäisen logiikan mukaan tämä kuitenkin on järkevää ajattelua, koska yritysjohtajan toimet ovat yrityksen menestyksen kannalta merkittävämpiä kuin kenenkään muun tekemiset. Siksi hänet kannattaa ohjastaa kannustimilla toimimaan yrityksen kannalta oikein.

Perinteisten arvojen haastaminen ja niiden romuttuminen kuuluvat kehitykseen. Tekninen murros on aiemminkin mullistanut perusteellisesti myös ihmisten arvomaailmaa, ja taistelu rikkauksista on aiemminkin kärjistänyt eri ryhmien vastakkainasettelua. Moni aiemmin vallinnut käsitys on tämän päivän ihmiselle käsittämätön – mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki uusi olisi ajassa kestävää.

Jännittäväksi ja pelottavaksikin nykytilanteen tekee se, että nyt arvomurros tapahtuu aikana, jolloin suuret aatteet näyttävät kuolleen. Kommunismin romahduksen seurauksena ideologinen vastakkainasettelu ja selkeät, toisiaan haastavat poliittiset ohjelmat ovat hämärtyneet suurten puolueiden hyvin samankaltaisiksi pyrkimyksiksi hallita reaalikapitalismin seurauksia.

Poliittisista johtajistakin on tullut managereita, mutta maailman valtakeskusten kaduilla kiehuu. Siellä liehuvat taas anarkistienkin mustat liput.

Tässä ajassa on samanlaista uuden hakemista, uskon menettämistä sekä uusien voimien ja ajattelun esiin purkautumista kuin koettiin vuosisata sitten.

Silloin pitkä nousukausi, tekninen murros, politiikan kriisi, uudet aatteet ja niiden vastavoimana tapahtunut perinteisten arvojen jyrkentyminen päättyivät tunnetulla tavalla.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi