Myanmarin oppositio vaikean valinnan edessä

Myanmarissa (entisessä Burmassa) pidettiin edelliset vaalit kaksikymmentä vuotta sitten. Vuoden 1990 vaaleissa nykyisen sotilasjuntan (State Peace and Development Council, SPDC) edeltäjä State Law and Order Restoration Council (SLORC) yritti varmistaa National Unity -puolueen (NUP) voiton. Kun NUP hävisi vaalit Aung San Suu Kyin johtamalle pääoppositiopuolueelle National League for Democracylle (NLD), SLORC vaati, että perustuslaki saatetaan voimaan ennen vallanvaihtoa.

SLORC asetti 702-jäsenisen kansalliskonventin vuonna 1993 ja antoi sille tehtäväksi perustuslain luonnostelun. Konventin jäsenet olivat 106:ta jäsentä lukuun ottamatta sotilasjuntan valitsemia. Vuonna 1995 NLD:n 90 edustajaa saivat tarpeekseen ja marssivat konventista ulos.

Perustuslain laatiminen kesti viisitoista vuotta. Tänä aikana juntta on rajoittanut NLD:n toimintaa ja pitänyt Suu Kyitä kotiarestissa.

Perustuslain luonnos hyväksyttiin epärehellisen kansanäänestyksen perusteella vuonna 2008, minkä jälkeen sotilasjuntta julisti järjestävänsä uudet vaalit vuonna 2010.

Vaalit järjestetään todennäköisesti lokakuussa. Niitä kohti edettäessä tilanne Myanmarissa ei näytä hyvältä. Sotilasjuntalla on 2185 poliittista vankia, joiden se katsoo olevan vaalimenestyksensä esteenä.

Maaliskuun kahdeksantena päivänä SPDC julkaisi joukon epämääräisiä vaalilakeja, mutta vaalien päivämäärä jätettiin yhä auki.

Näistä laeista kiistanalaisimpia ovat vaalikomitealaki ja poliittisten puolueiden rekisteröintilaki. Vaalikomitea, jonka tehtävänä on vaalien käytännön toteutus, koostuu kuudestatoista eläkkeellä olevasta valtion virkamiehestä, ja sen puheenjohtajana toimii entinen kenraalimajuri.

Puolueiden rekisteröintilaki määrittelee puolueen organisaatioksi, joka "hyväksyy ja uskoo aitoon kurinalaiseen demokraattiseen monipuoluejärjestelmään ja jonka vaalikomitea antaa perustaa niin että puolue voi toimia ideologiansa mukaisesti". Vaaleihin voi käytännössä siis ottaa osaa vain hyväksymällä sotilasjuntan käsityksen "kurinalaisesta ja kukoistavasta demokratiasta", jota vuoden 2008 perustuslaki varjelee.

Puolueiden rekisteröintilaki kieltää puolueiden jäsenyyden vankilatuomiota suorittavilta henkilöiltä. Lain mielivaltaisuus oli yllätys jopa Suu Kyille, joka on kahdenkymmenen viime vuoden aikana joutunut säännöllisesti vastaavien "lakien" kohteeksi. Puoluerekisteröintilaki on nähty uutena Suu Kyitä vastaan suunnattuna lakina.

Vaalilait olivat kova isku NLD:lle - eikä vähiten siksi, että ne julistavat puolueen vuoden 1990 vaalivoiton mitätöidyksi. Lakien on tulkittu pakottavan NLD:n faustilaiseen sopimukseen juntan kanssa: puolueen täytyy luopua "sielustaan", ehdollista vankeustuomiota suorittavasta Suu Kyistä, jos se aikoo ottaa osaa vaaleihin.

Sama pätee myös pienempiin oppositiopuolueisiin, kuten Shan National League for Democracy -ryhmään, jonka johtajat ovat vankilassa. Puolueiden, jotka haluavat osallistua vaaleihin, täytyy lain mukaan rekisteröityä vaalikomitealle toukokuun seitsemänteen päivään mennessä.

Myanmarin vaalilait ovat vieneet toivon siitä, että vaaleista tulisi avoimet. Usea puolue on kuitenkin jo aloittanut vaalikampanjoinnin, vaikka vaalipäivä ei ole vielä tiedossa. Monet niistä ovat vallanpitäjien apupuolueita.

Vuoden 1990 vaalivoitostaan lähtien NLD on vaatinut valtaa itselleen. Se haluaa heikentää lakiin vetoamalla SPDC:tä, joka puolestaan haluaa tehdä sille samoin. NLD:n suurin ongelma on, pitäisikö pysyä edelleen sorrettuna ja laillisena puolueena vai pitää kiinni periaatteistaan ja tulla lakkautetuksi.

Kysymys on jakanut NLD:n johtoa. Puolueen mahdollisesta uudelleen rekisteröitymisestä päätetään yli sadan edustajan puoluekokouksessa 29. maaliskuuta.

Suu Kyi ilmoitti tällä viikolla, ettei hän edes ajattele NLD:n rekisteröityvän epäoikeudenmukaisten vaalilakien alla. Tämä vaikuttaa mitä todennäköisimmin puolueen tulevaisuuteen.

Mitä tahansa NLD päättääkin, on hyvin epätodennäköistä, että se pystyisi lähitulevaisuudessa estämään sotilasjunttaa viemästä Myanmaria kohti "kurinalaista ja kukoistavaa demokratiaa".

Keskusteltaessa Myanmarin poliittisesta tilanteesta puhujat ovat yleensä yksimielisiä siitä, että maan täytyy siirtyä eteenpäin. Kysymys, erityisesti NLD:lle, kuuluu, miten tämä siirto voi onnistua sotilasjuntan äärimmäisen epäoikeudenmukaisten lakien alla.

Kirjoittaja on Helsingissä asuva Myanmar-asiantuntija.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi