lauantai 19.4.2014 | Pilvi, Pälvi  Onnittele e-kortilla
VIERASKYNÄ

Naton katse kohdistuu Suomeen ja Ruotsiin

Oletus, että maat päätyvät hakemaan Nato-jäsenyyttä rinnakkain, aliarvioi niiden strategisten kulttuurien erot.

18.11.2010 3:00

Vuodesta 1999 lähtien kaikkiaan kaksitoista maata Baltiasta Balkanille on edennyt Naton rauhankumppanuusohjelmasta järjestön jäseneksi.

Tänä viikonloppuna Lissabonin huippukokouksessa julkistettavassa Naton uudessa strategisessa konseptissa vahvistetaan "avoimen oven politiikka", joka on mahdollistanut tämän kehityksen.

Laajentumishankkeet itäisten hakijamaiden Georgian, Makedonian ja Montenegron kanssa ovat jäissä, ja Ukraina on hyllyttänyt oman hakemuksensa. Naton parhaat ehdokkaat laajentumisen jatkamiseksi sijaitsevatkin toisella suunnalla eli pohjoisessa.

Suomi ja Ruotsi ovat olleet Naton rauhankumppaneita vuodesta 1994 lähtien. Maiden yhteydet Natoon ovat nykyisin niin tiiviit, että monet pitävät niitä järjestön tosiasiallisina liittolaisina.

Osallistuminen Naton Balkanin- ja Afganistanin-operaatioihin sekä lukuisiin rauhankumppanuusohjelman osa-alueisiin on auttanut Suomea ja Ruotsia uudistamaan asevoimiaan, joista on tullut aiempaa pienempiä, kyvykkäämpiä ja joustavammin liikutettavia. Lisäksi muutos on hyödyttänyt Suomen ja Ruotsin alueellista puolustusyhteistyötä Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa, osallistumista Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kahdenvälisiä yhteyksiä Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyys toisi puolustusliittoon uusia voimavaroja ja asiantuntemusta. Naton nykyisessä strategisessa konseptissa painotetaan vuoropuhelun ja yhteistyön lisäämistä Venäjän kanssa, kokonaisvaltaista siviili- ja sotilaskyvyt yhdistävää lähestymistapaa kriisien ratkaisemiseen, läheisiä suhteita EU:hun, yhteistyötä tietoverkkojen suojaamisessa sekä meriturvallisuusyhteistyön syventämistä Itämerellä ja pohjoisen arktisilla alueilla.

Suomi ja Ruotsi jakavat Nato-maiden kanssa monia näkemyksiä. Ne eivät kuitenkaan voi muokata ja toimeenpanna Naton politiikkaa täysimääräisesti. Puolustusliiton jäsenet eivät päästä sisäisiin kokouksiinsa maita, jotka eivät ole sitoutuneet Nato-sopimuksen velvoitteisiin, kuten kollektiiviseen puolustukseen.

Suomen ja Ruotsin viranomaiset myöntävät, etteivät ne voi toimia turvallisuusstrategiassaan enää omin päin. Harva myöskään uskoo, että EU voisi korvata Naton, jos maita kohtaisi vakava uhka.

Niinpä Suomessa ja Ruotsissa on alettu pohtia, olisiko niille hyötyä siitä, että ne voisivat osallistua puolustusliiton päätöksentekoon. Toinen keskeinen kysymys on, ajautuvatko ne epäedullisempaan asemaan kuin Natoon kuuluvat 21 EU-maata, kun Naton ja EU:n yhteistyö tiivistyy.

Yleinen oletus, että Suomen ja Ruotsin hallitukset päätyvät hakemaan Nato-jäsenyyttä rinnakkain, aliarvioi kuitenkin maiden strategisten kulttuurien erot.

Viime huhtikuussa Suomen puolustusministeri Jyri Häkämies totesi, ettei maahan kohdistu minkäänlaista sotilaallista uhkaa. Monet suomalaiset strategit ovat silti huolissaan Venäjästä. Se on ymmärrettävää etenkin historiallisten seikkojen valossa.

Venäjä inhoaa Naton laajentumista, mutta sen reaktio Suomen jäsenyyshakemukseen riippuisi kansainvälisestä tilanteesta. Venäjän ei olisi helppoa vähentää Suomen-kauppaansa tai muita yhteyksiään Suomeen vahingoittamatta samalla suhdettaan EU:hun.

Vuodesta 2004 alkaen Suomen ministeriöiden, eduskunnan valiokuntien ja johtavien tutkimuslaitosten kannanotoissa on punnittu jäsenyyden mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä. Yleisen tietämyksen lisääntyessä Nato-kriitikoiden on aiempaa vaikeampi perustella myytteihin pohjautuvia näkemyksiään, kuten sitä, että Nato voisi pakottaa Suomen luopumaan asevelvollisuudesta tai osallistumaan operaatioihin vastentahtoisesti.

Ruotsin turvallisuuspoliittisessa keskustelussa Venäjä saa vähemmän huomiota kuin Suomessa, joskin Georgian konflikti soitti hälytyskelloja myös Ruotsissa. Yhdysvaltojen imago on kohentunut Barack Obaman tultua presidentiksi, mutta ruotsalaisten puolueettomuuskäsitys ja ydinasekielteisyys nousevat edelleen aika ajoin pintaan.

Vuodesta 2007 lähtien Ruotsin keskustaoikeistolainen hallitus on ottanut etäisyyttä sotilaallisen liittoutumattomuuden malliin hyväksyttyään niin sanotun solidaarisuusjulistuksen. Sen mukaan Ruotsi ei jää passiiviseksi, jos toista EU-maata tai Pohjoismaata kohtaa katastrofi tai hyökkäys.

Ruotsalaispoliitikot ovat kuitenkin valmistautuneet keskusteluun Nato-jäsenyydestä suomalaiskollegoitaan heikommin. Vähemmistöhallituksen muodostaneiden keskustaoikeistolaisten puolueiden mielipiteet jakautuvat, ja edes jäsenyyden kannattajien mielestä ei pidä toteuttaa "suomalaistyylistä" tutkimusta ilman oppositiossa olevien sosiaalidemokraattien hiljaista hyväksyntää.

Natolta vaaditaan kärsivällisyyttä, eikä laajentuminen voi olla itsetarkoitus. Jos järjestö saa uuden strategisen konseptinsa toimimaan, uudistaa sotilaallisia ja siviilirakenteitaan sekä osoittaa 2000-luvun ongelmia ratkoessaan solidaarisuutta, se on euroatlanttisen vakauden tukipilari vastaisuudessakin.

Jos Suomi ja Ruotsi päättävät pitää kumppanuusasemansa, Naton on tarjottava niille mahdollisuus aiempaa lähempään neuvonpitoon ja varmistettava, että maiden osallistumista ja uhrauksia arvostetaan.

Jos taas jompikumpi tai molemmat päätyvät hakemaan jäsenyyttä, niiden kansalaisten on hyväksyttävä maansa vastuu liittoumassa, joka sitoutuu suojelemaan heitä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>