Norjassa lapsen etu ohitti papin oikeudet

Norjassa on nyt riski, että katolinen pappi joutuu vankilaan vaikenemisen takia. Tänä kesänä Norjan rikoslaki muuttui niin, että nyt myös pappien on ilmoitettava vakavista rikoksista, kuten lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Muutoksen jälkeen pappienkin ilmoitusvelvollisuus menee poikkeuksetta ohi tiukimman vaitiolovelvollisuuden, rippisalaisuuden. Viranomaisten tai heihin rinnastettavien ammattilaisten on ilmoitettava kaikista alle 15-vuotiaita koskevista seksuaalisista teoista.

Riittävä epäilys rikoksen mahdollisuudesta korvaa vanhassa laissa olleen vaatimuksen varmuudesta, että rikos on tapahtumassa, sanoo vanhempi lakiasiantuntija Torunn Salomonsen Norjan oikeusministeriöstä.

Norjan rikoslain muutos on samankaltainen kuin muutos, josta Suomen luterilainen ja ortodoksinen kirkko jatkavat syksyllä neuvotteluja sosiaali- ja terveysministeriön sekä kirkkolaista vastaavan opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.

Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen vakuutti toukokuun lopussa ensimmäisen neuvottelun jälkeen HS:lle, että hän olisi valmis siirtämään kaiken hyväksikäytön ilmoitettavaksi rikokseksi. Nykyisen kirkkolain mukaan vain törkeät pedofiliatapaukset murtavat pappien vaitiolon. Kirkkolaki nojaa rikoslain pykälään yleisesti ilmoitettavista rikoksista.

Suomalaiset rippisalaisuuden puolustajat nousivat toukokuussa vastarintaan sen puolesta, ettei ripin tai siihen rinnastettavan sielunhoidon luottamuksellisuutta saa rikkoa edes pedofiliatapauksissa.

Yksi rippisalaisuuden varjelijoista on ollut Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Hän oli mukana ennen vuotta 2008, kun lastensuojelulain uudistuksesta neuvoteltiin sosiaali- ja terveysministeriön sekä kirkon kesken.

Silloin rippisalaisuus jäi ennalleen: luterilainen kirkko ei muuttanut suhtautumistaan pedofilian paljastamiseen, eikä ministeriö valvonut, tarttuuko kirkko asiaan.

Lastensuojelulaista vastaava peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) ja oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ovat toivoneet, että luterilainen ja ortodoksinen kirkko itse muuttaisivat rippisalaisuuspykälää Norjan uuden rikoslain kaltaiseksi.

Suomen luterilaista ja ortodoksista kirkkoa säätelee kirkkolaki, johon vain kirkoilla on muutosoikeus. Jollei kirkkolaki muutu, muutoksen voi tehdä lastensuojelulakiin.

Lastensuojelu on Norjassa lähes poikkeuksetta tuntunut vaitiolovelvollisuutta tärkeämmältä, kertoo kirkkohistorian professori Aud V. Tønnessen Oslon yliopistosta.

Hän oli keväällä Norjan mediassa keskustelemassa lainmuutoksesta. Muutosta vastusti kiivaasti Norjan katolinen kirkko, eivät juuri lainkaan luterilaiset piispat ja papit.

Norjassa luterilainen kirkko on valtionkirkko, johon kuuluu 81 prosenttia norjalaisista. Suomessa ei ole valtionkirkkoa, ja luterilaisia on lähes 80 prosenttia ihmisistä.

Rippi on Norjankin luterilaisessa kirkossa pyhä asia. Luterilaiset johtajat vaikuttivat Tønnessenin mukaan silti tyytyväisiltä saadessaan osallistua lainmuutokseen. Oikeusministeriö kuuli heitä prosessin aikana kerran, sillä Norjassa asia kuuluu rikoslakiin, ei kirkkolakiin. Hyväksikäyttö ei norjalaisten kirkonjohtajien mielestä ole kirkon sisäinen asia, Tønnessen arvioi.

Lainmuutos osui keväällä samaan aikaan, jolloin myös Norjan katolisessa kirkossa nousi esiin pedofilia. Trondheimissa paljastui tapaus, jossa saksalainen katolinen piispa oli käyttänyt hyväksi kuoropoikaa.

Noin vuosi sitten piispa siirtyi Trondheimista Saksaan. Aluksi luultiin siirron johtuneen ristiriidoista, joihin piispa oli ajautunut Trondheimissa. Sitten kerrottiin, että katoliset johtajat olivat maksaneet uhrille kymmeniätuhansia euroja ja asiasta vaiettiin.

Tapaus hoidettiin katolisen kanonisen oikeuden mukaan, Tønnessen sanoo - saman, jota keskiajalla kutsuttiin inkvisitioksi. Vielä nyt, lainmuutoksen tultua voimaan, Norjan katolinen kirkko on sitä mieltä, ettei pappi voi paljastaa pedofiilia.

Vaikenemisesta voi nyt joutua vuodeksi vankilaan. Tønnessen arvioi joidenkin pappien valitsevan mieluummin vankilan kuin pedofiilin paljastamisen.

Norjan oikeusministeri sanoi lakiasiantuntija Salomonsenin mukaan tv:ssä keväällä, ettei kaikkia koskeva ilmoitusvelvollisuus pyri pakottamaan pappeja vaan estämään hyväksikäytön ja rikollisen toiminnan.

Suomen kirkonjohtajat voivat miettiä syksyyn asti, mihin suuntaan he kallistuvat.

Keväällä luterilainen kirkko otti askeleen kohti avoimuutta, kun se itse nosti esiin, että lasten hyväksikäyttöä on ja on ollut myös kirkon sisällä.

Asiaa ei saa mitenkään yrittää pitää vain kirkon sisäisenä. Vaikka voi olla häpeällistä tunnustaa, että hyvään pyrkivien ihmisten yhteisössä on pahuutta, on silti sitäkin häpeällisempää antaa vaitiolon mennä lapsen suojelemisen ohi.

katja.kuokkanen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n uutistoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi