Nuoret aikuiset masentuvat eläkkeelle

Kansaneläkelaitoksen (Kela) tutkijat ovat löytäneet työkyvyttömyyseläkkeiden tilastoista hurjan uutisen: alle 30-vuotiaiden jäänti työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä on kaksinkertaistunut vuodesta 2000 viime vuoteen (Sosiaalivakuutus 6/2008). Viime vuonna jo lähes 2000 nuorta aikuista todettiin työkyvyttömiksi mielenterveyden häiriöiden vuoksi.

Kysymys on hyvin vakavasta ja monisyisestä ongelmasta. Kansanterveyslaitoksen tekemien väestötutkimusten mukaan masennus ja muut mielenterveyden häiriöt eivät ole paljonkaan yleistyneet parin vuosikymmenen aikana, mutta niiden vuoksi eläkkeelle päätyy nykyisin moninkertainen määrä ihmisiä verrattuna tilanteeseen parikymmentä vuotta sitten.

Työkyvyttömyyslukujen kanssa samalla nousukäyrällä ovat myös mielenterveyden häiriöihin kehitettyjen lääkkeiden myyntiluvut, ja nousu on ollut nopeinta juuri nuorten aikuisten joukossa. Herättääkin ihmetystä, eikö lääkkeistä ole apua vai olisivatko eläkeluvut vielä suurempia, jos lääkkeitä ei käytettäisi.

Samassa Sosiaalivakuutus-lehdessä Kuntien eläkevakuutuksen tutkija kertoo vaikean lapsuuden ennustavan työkyvyttömyyttä aikuisiässä. Lapsena turvattomaksi koettu kasvuympäristö, vanhempien alkoholiongelmat, työttömyys ja köyhyys lisäävät myöhempää työkyvyttömyyden riskiä paljon.

Nuorten työkyvyttömyyseläkkeet ovat sekä yksilötason että väestötason ongelma. Eläkepäätös alle kolmikymppisenä määrää nuoren elämän suunnan ja naulaa elintason tiukasti alhaiselle tasolle. Kun työeläkettä ei ole ehtinyt karttua juuri lainkaan, jää eläke hyvin pieneksi. Vanhuusvuosinaan nykyiset nuoret eläkeläiset kuuluvat pienituloisimpaan köyhälistöön.

Väestötasolla nuorten eläköityminen tulee kalliiksi paitsi varsinaisina eläkerahoina myös siksi, että nuoret eläkeläiset harventavat sitä joukkoa, joka joutuu rahoittamaan veroillaan yhteiskunnan toimintaa ja maksamaan myös osan suurten ikäluokkien eläkkeistä.

Mielenterveysperäisten työkyvyttömyyseläkkeitten määrän kasvu kertoo paljon työelämän kehityksestä. Nykyisin työelämä vaatii jatkuvaa uuden oppimista, tietotekniikan hallintaa, tiedon käsittelyn ja arvioinnin hallintaa sekä sosiaalisia taitoja. Ainakin osa näistä tärkeistä taidoista puuttuu niiltä nuorilta, jotka ovat luiskahtaneet ulos koulutusputkesta jo varhain.

Tulevaisuus ei näytä huonosti voivalle nuorelle aikuisväestölle yhtään valoisammalta. Kun talous taantuu, kilpailu aiempaa harvemmista työpaikoista kiristyy. Yhä vähemmän jää jaettavaksi niille, jotka eivät pysty jatkuvasti tarjoamaan sataprosenttista työpanosta.

Kun suuri osa mielenterveysongelmien riskeistä tiedetään, on aiheellista kysyä, miksei niihin puututa tomerasti jo varhain. Neuvoloihin, kouluterveydenhoitoon ja terveyskeskuksiin tarvitaan moniammatillista väkeä havaitsemaan riskit ja tarttumaan niihin.

Eniten voitaisiin saada aikaan tukemalla perheitä. Aineellista tai sosiaalista köyhyyttä ei koskaan voida kokonaan poistaa, mutta aktiivisella sosiaali- ja terveystyöllä sekä oikeudenmukaisella tulonjaolla niitä voidaan lievittää.

Tuhansien nuorten syrjäytyminen vuosittain eläkeputkeen on liian kallis hinta siitä, että korjauskeinoja pohditaan vain toimikunnissa ja työryhmissä. Tarvitaan päätöksiä, jotka oikeasti vaikuttavat talous- ja sosiaaliongelmien kanssa taistelevien lapsiperheiden arkeen.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi