Nuorisotyöttömyys on kevään suuri ongelma

Vielä lumikinosten alla odotteleva kevät näyttää kesätyö- ja harjoittelupaikkoja etsivien nuorten kannalta erityisen synkältä. Tuoreet työttömyysluvut kertovat, että 15-24-vuotiaista oli tammikuussa työttöminä jo 22,7 prosenttia eli useampi kuin joka viides.

Yhtä todennäköistä kuin lumien sulaminen huhtikuussa on nuorten työttömien määrän kasvu. Kun oppilaitosten kevätlukukausi loppuu, ponnahtavat nuorten työttömyysluvut hyvin todennäköisesti yli 40 prosentin. Jo viime vuoden toukokuussa ylitettiin 38 prosentin nuorisotyöttömyysaste.

Jos verrataan nykyistä lamaa kahdenkymmenen vuoden takaiseen, niistä löytyy sekä yhtäläisyyksiä että eroja. 1990-luvun työttömyys iski äkkiä, ja vuonna 1994 yli 37 prosenttia alle 25-vuotiaista oli työttömänä.

Kahdenkymmenen vuoden takainen lama jätti työmarkkinoille pysyvän jälkensä. Syntyivät pätkätyöt ja muut niin sanotut epätyypilliset työsuhteet.

Pätkätöiden luoja oli pitkälti silloinen työhallinto, joka perusti paljon määräaikaisia työsuhteita työttömyyden torjumiseksi. 1990-luvun puolivälissä määräaikaisista työsuhteista oli työhallinnon järjestämiä jopa puolet.

Pätkätöiden ohella kehittyi myös pätkätoimeentulo, sillä sosiaaliturvaa ei ole vieläkään kehitetty täyttämään joustavasti pätkätöiden väliin jäävää työttömyysaikaa. Moni työttömäksi jäänyt puntaroikin, tyytyisikö niukkaan tasaiseen toimeentuloturvaan vai uskaltautuisiko pätkäelämään.

Tänä keväänä työtä hakevat nuoret ovat toisaalta huonommassa, toisaalta paremmassa asemassa kuin kohtalotoverinsa 1990-luvulla. Avoimet työpaikat eivät ole Suomessa vähentyneet toistaiseksi yhtä nopeasti kuin 1990-luvulla, vaan työtä on vielä tarjolla etenkin hoito- ja hoiva-aloilla sekä kaupan työpaikoissa. Tammikuussa työvoimatoimistoissa oli vielä 38000 uutta avointa työpaikkaa - määrä on toki 7000 paikkaa pienempi kuin vuosi sitten.

Ongelmallista sen sijaan on, että samoista työpaikoista nuorten kanssa ovat nyt kilpailemassa myös vanhemmat työttömät ja lomautetut, joiden entisestä ammattitaidosta on muuttuneilla työmarkkinoilla vain vähän hyötyä.

Kuntien mahdollisuudet työllistää nuoria ovat heikommat kuin aiempina vuosina siksi, että kuntien talousahdinko on syvempi.

Kunnat ovat ryhtyneet työllistämään nuoria tarjoamalla työmarkkinatuen varassa eläville nuorille paikkoja työharjoitteluun. Kunnat eivät lupaa palkkaa eivätkä työllistämistä harjoittelun jälkeen.

Työharjoittelua tarjotaankin vaihtoehdoksi toimettomuudelle siinä toivossa, että nuoret löytäisivät kiinnostavan alan, jota he hakeutuisivat opiskelemaan. Työharjoittelussa vietetty aika näyttää sitä paitsi työhistoriassa paremmalta kuin työttömyysjakso silloin, kun nuori hakee seuraavaa työpaikkaa.

Osa kunnista maksaa myös työnantajille pientä kannustusrahaa, jotta työnantajat palkkaisivat työttömiä nuoria.

Nuorille suunnatut työpajat yleistyivät viime laman aikana, ja niiden toimintaa kehitettiin viime vuosikymmenellä paljon. Työpajatoiminta suunniteltiin alun perin niille nuorille, jotka eivät peruskoulun jälkeen löytäneet kiinnostavaa koulutuspaikkaa tai päässeet koulutukseen. Nyt työpajoihin pääsevät myös muut työttömät nuoret.

Nuorten pitäminen koulutuksen ja työn syrjässä kiinni on kunnille hyvin tärkeää, sillä ajelehtimaan jätetty nuori on paitsi kustannuserä myös tulevaisuuden mahdollinen syrjäytyjä.

Osa niistä nuorista, joilla jo on ammattiin tai tutkintoon johtava koulutuspaikka, miettii nyt tarkkaan, milloin kannattaa valmistua. Opintotuen määräajat ovat sen verran väljät, että valmistumista pystyy hyvinkin lykkäämään vuodella tai kahdella.

Kunnissa on syytä olla huolissaan myös tulevaisuuden työvoimasta, sillä noin 15 vuoden kuluttua puolet kuntien nykyisestä työvoimasta on jäänyt eläkkeelle.

Vaikka kaikkia virkoja tuskin täytetään ja työtapoja muutetaan ennakkoluulottomasti, tarvitaan aina jonkinlaista paikallishallintoa ja ennen kaikkea työvoimaa hoitamaan ikääntynyttä kansaa, sekä kuntien entisiä työntekijöitä että muita vanhuksia.

Viime laman aikana käytettiin erilaisia työllistämistoimia yhteensä yli miljoona kertaa. Moni työtön pääsi kurssille useita kertoja. Työllistyminen oli kuitenkin heikkoa, sillä oikeiden töiden määrä kasvoi hitaasti.

Viime lamasta on toivottavasti opittu sen verran, ettei mitä tahansa rodeokursseja järjestetä työvoimakoulutuksen nimissä. Työttömille pitää tarjota vain sellaista koulutusta, josta on todellista hyötyä työelämässä.

Nuorten työllistäminen nopeasti on tärkeää siksikin, että aukot työurassa pienentävät tulevaa eläkettä. Mitä vähemmän työntekijöitä on työelämässä, sitä suurempi taakka työssä olevilla on kannettavanaan, jos nykyinen hyvinvointivaltio halutaan säilyttää.

marjut.lindberg@hs.fi

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi