Nykymaailma on täynnä joutavia esineitä

Käyttäytymistämme on alkanut ohjata loputon ahneus, joka on saanut meidät vieraantumaan ympäristöstämme.

Urbaanissa ympäristössä asuva ihminen joutuu elämänsä aikana tekemisiin arviolta 20 000–30 000 esineen kanssa. Määrä vaikuttaa käsittämättömän suurelta. On vähintään kohtuullista odottaa, että nuo esineet ovat hyvin suunniteltuja, kestäviä ja jokseenkin helppokäyttöisiä.

Täysin turhanpäiväisten ja joutavien tavaroiden määrää on mahdotonta arvioida. Jokainen pystyy kuitenkin tekemään listan itselleen välttämättömistä esineistä, joita ilman elämästä ei tule mitään. Laskemisen voi aloittaa vaikkapa keittiössä aamukahvia juodessaan.

Olen itse arvioinut, että normaaleista asumiseen liittyvistä toimista selviää 50 käyttöesineellä. Käytännössä se merkitsee noin kymmentä huonekalua ja suurin piirtein neljääkymmentä pienesinettä, joista valtaosa on ruoanlaittoon ja ruokailuun tarkoitettuja. Tässä ajattelussa vesi, maito ja viini juodaan samasta lasista.

Turhien esineiden tuotannon tulva on kestämätön. Identiteettikriisissään länsimaailma turvautuu ylipursuavaan määrään roinaa lisätäkseen turvallisuudentunnetta ja parantaakseen statusta lähinnä naapurien silmissä. On tragikoomista, että näihin tarkoituksiin käytetään pois heitettävää roskaa ja saastetta.

Pitkäikäiset ja kestävät esineet sekä hyvin suunnitellut ympäristöt säästävät niin materiaaleja kuin energiaakin. Tämän ymmärsivät jo esi-isämme, jotka valmistivat tarve-esineensä yleensä omaan ja perheen käyttöön, pääosin paikallisista raaka-aineista.

Viidenkymmenen tai sadan vuoden käyttöikä esineelle tai rakennukselle ei ollut utopiaa. Esineet olivat sopusuhtaisia ja kauniita, ja ne toimivat juuri siinä tehtävässä, johon ne oli suunniteltu. Vaikka mainontaa ja markkinointia ei ollut, tieto taitavista tekijöistä levisi suusta suuhun ja kylästä kylään.

Kun opiskelin taidekoulussa, meille opetettiin, että uuden esineen tekeminen on hyväksyttävää, jos se korvaa mainioilla ominaisuuksillaan huonommin toimivan esineen, mielellään jopa useita. Nykyinen tilanne on aivan toinen: heti kun joku onnistuu suunnittelemaan tai valmistamaan tarpeellisen, helppokäyttöisen ja omaperäisen tuotteen, siitä tehdään halpoja kopioita, joiden ominaisuuksista on varmasti tavalla tai toisella tingitty.

Julkisuus ja media saavat muotoilijatkin helposti unohtamaan taidekoulussa opitun etiikan. Ihmisen käyttäytymistä on alkanut ohjata loputon ahneus, josta on kehittynyt lajimme uusi hallitsematon ominaisuus. Kun ahneudesta muodostuu globaali päämäärä, katastrofi on valmis.

On aiheellista ja olennaista muistaa, että jokainen valmistettu ja myyty esine syömäpuikoista valtamerialukseen muokkaa kansallista esinekulttuuriamme ja vaikuttaa siten ympäristömme tilaan. Vastuu ympäristöstä ja planeettamme tulevaisuudesta on osin meillä kaikilla, jotka esineitä suunnittelemme, valmistamme tai käytämme.

Joutavien esineiden ja keinotekoisten ympäristöjen outo viehätys vieraannuttaa ihmisen helposti elämän ja ympäristön todellisista haasteista.

Puiset esineet ovat olennainen osa identiteettiämme. On aika erikoista, että meille eivät enää riitä puun omat hienot ominaisuudet sellaisenaan vaan olemme pinnoittamalla, kyllästämällä, kuumentamalla ja puristamalla yrittäneet hävittää puusta sen parhaat piirteet.

Maalitehtaat lateksimaaleineen ovat tehokkaasti osallistuneet hometalojen synnyttämiseen, ja ongelmajätteisiin kuuluvaa painekyllästettyä puuta saa yhä myydä. Tuloksena on myrkyllinen, hauras ja homehtuva tila.

Oikeat materiaalit ovat erottamaton osa luontoa. Kauniisti ja yksilöllisesti ikääntyneet, oikeista materiaaleista valmistetut esineet sekä niihin syntynyt patina kertovat eletystä elämästä. Juurettomassa yhteiskunnassa patinaakin on alettu jäljitellä tavalla, joka erkaannuttaa meidät todellisesta elämästä ja laadusta. Jäljitelmät näkyvät rakennetussa ympäristössä huvittavina paradokseina, vailla todellista yhteyttä luontoon.

Joutavia muovisia huonekaluja ja sisustusesineitä muotoillaan edelleen rinta rottingilla ja valmistetaan ilman palautusosoitetta. Meille kaupataan muovimarmoria, toukan syömäkuviota muistuttavaa muovihirttä ja muovista valmistettuja pärekoreja. Osin tämän vääristyneen illuusion ja välinpitämättömyyden takia maailman merillä kelluu hallitsemattomasti mantereen kokoisia muovijätelauttoja, jotka jauhautuvat pikkuhiljaa pahaa aavistamattomien kalojen ruoaksi ja tuhoksi.

Planeetallamme on jäljellä arviolta noin 1,5 miljoonaa eri kasvi- ja eläinlajia, ja määrä hupenee koko ajan. Ihmiskunnan kehittämien patenttien määrä on moninkertainen. Ihminen toimiikin nykyään luonnon kiertokulussa ylivertaisesti. Luonto on kuitenkin hiljaa läsnä ja näyttää toistuvasti voimansa reagoimalla raivoisasti – tulevaisuudessa varmasti yhä useammin.

Viihdyttävä, etupäässä mediaa varten tarkoitettu muotoilu on tullut tiensä päähän. Hitaampi arki, joka nyt kolkuttelee ovella, merkitsee uusia haasteita mutta ehdottomasti myös mahdollisuuksia sekä nuorelle suunnittelijapolvelle että tarpeellisten ja käyttökelpoisten esineiden valmistajille.

Ratkaisut haasteisiin ovat monitahoisia ja syntyvät hitaasti. Ne vaativat taloudellisia uhrauksia, filosofisia pohdiskeluja ja arkipäiväisiä tekoja, mutta niihin voivat kuitenkin osallistua kaikki omalla tyylillään. Edessä on joka tapauksessa mittavat talkoot.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi